OSAO

FI EN
Tulosta
Suomeksi / In English
Etusivu / Hankkeet / Hankeblogi / Hankeblogi / Avitus – ovi auki opiskelijalle

Avitus – ovi auki opiskelijalle

”Hei Avittaja, yrityksessäsi on käyty kuluvan viikon aikana yhteensä 19 keskustelua, joissa on vaihdettu yhteensä 811 viestiä. Olette yrityksessänne olleet kirjautuneena yhteensä 20 kertaa… Voisitko lisätä keskusteluiden arvoa tai muuta toiminnallesi tärkeää konversiota kirjautumalla useammin tai päivystämällä pidempään?” Näitä tilastoja ja kysymyksiä esittää viikoittainen sähköpostiraportti. Meitä halutaan palvella.

Oppilaitoksen intrasta opiskelijan intraan

Palaan syksyyn 2012. Olin syyskuun alussa tullut työhön oppilaitosteologiksi, hypännyt liikkuvaan junaan keskelle infoja ja ryhmäytyksiä. Kummissani olin, mitä pitää sisällään tämä työ, joka muotoutuu tekijänsä ja yhteistyökumppaneittensa – siis oppilaitosten – tarpeiden mukaan. Olin ulkona seurakunnasta, paikassa jossa kukaan ei kysele raamatuntuntemustani, mutta kykyäni olla lähimmäinen lähelläni oleville sitäkin enemmän. Avitusta oli valmisteltu jo jonkin aikaa. Lähdin siihen mukaan mielelläni kun se lokakuussa avattiin. Se oli minulle työtehtävä, jossa selkeästi tiesin asemani – olla kuuntelija ja auttaja, kohdata opiskelija asiassa kuin asiassa.

Avituksesta oli tiedotettu ahkerasti. Opiskelijat olivat ymmärtäneet Avituksen merkityksen hyvin moninaisesti – tai ehkä juuri niin se pitikin ymmärtää: ”voit jutella mitä vain, me kuuntelemme ja autamme”? Tekniseksi tueksi minusta ei kuitenkaan ollut. Kun opiskelijaa kiinnosti oppilaitoksen sisäisen tietokannan toimimattomuus (jonka nimikin oli minulle uppo-outo), jouduin tarjoamaan ei-oota. Ohjasin sentään etsimään apua oppilaitoksensa paremmin osaavilta tietotekniikka-asiantuntijoilta.

Seuraava keskustelu saattoi olla jotain aivan muuta. Opiskelija saattoi tulla palveluun juttelemaan monenlaisia ja jossakin vaiheessa mainita, että seurustelukumppanin kanssa asiat ovat menneet mutkalleen. Siitä syntyi pitkäkestoisempi keskustelu, jossa sai selvitellä monenlaisia juonenkäänteitä ja sitä, miten tästä eteenpäin. – Joskus siis niin, että asiaan ei käyty heti. Yleisempää kuitenkin oli – ja on edelleen – että itse asia kerrotaan jo ensimmäisessä viestissä. Yleensä ei ole tietoakaan sellaisesta venyttelystä, jota tarvitaan monesti ensimmäisellä kerralla kasvokkain tavatessa. Silloin nimittäin keskustelun saattaa luulla olevan jo ohi, kun tulija kääntyy kynnyksellä ja aloittaa: ”on muuten vielä yksi asia”… ja sitten vasta aloitetaan toden teolla.

Avituksen mainostaminen ja esillä pitäminen on tärkeää, jotta se pysyy opiskelijoiden mielissä ja saa tilaisuuden aktivoitua tarpeellisessa tilanteessa. Mutta onpa kuulunut niitäkin ääniä, joiden mukaan Avitus on liiankin tuttu!

Luottamusta ilman lämmittelyä

Internetissä käytävät keskustelut herättävät sikäli hämmästystä vanhanaikaisessa, että nuoret ovat siellä hyvin luottavaisia, heille on luontevaa käyttää tällaisia palveluita. Tämä on huomattu laajasti. Internetin päivystyspalveluiden kontaktikynnys on matala. Kasvottomana ja nimettömänä on kai helpompaa käydä suoraan asiaan, ja kertoa suuriakin asioita. Toisaalta voi vaikka häipyä kesken juttelun, jos alkaa liikaa ahdistaa. Myös päivystäjät kokevat käydyt keskustelut mielekkäinä. Nettipäivystys on ajankohtainen keino vastata opiskelijoiden kohtaamisen tarpeisiin.

Välistä harmittelen, että netissä käyty keskustelu ei ole kovin kokonaisvaltainen. Kaipaisin mahdollisuutta nähdä toisen ilmeet ja elehdintä ja aistia siitä informaatiota. Kirjoitusta lukiessa täytyy tehdä enemmän töitä ymmärtämisen eteen. Toisaalta on hyvä, että viestit jäävät näytölle ja niitä voi selata myöhemmin keskustelun aikana – silloin voi tosin huomata senkin, että joku asia on mennyt itseltä ohi, ja keskustelu on ajautunut tietyille urille. Nopeimmillaan viestit ilmestyvät näytölle niin pian, että ei ole ehtinyt edellistä lukea kun jo seuraa uusi. Kokonaisuudessaan kävijä- ja keskustelumäärät Avituksessa vaihtelevat hyvinkin paljon. Välillä kukaan ei osoita kiinnostustaan keskustella, välillä on kiire monessa keskustelussa yhtä aikaa.

Avittajana saa olla mielenkiintoisella paikalla: asemassa, jossa koskaan ei tiedä mitä seuraava tulija mukanaan kantaa ja mitä tekstiä ruudulle ilmestyy. Tarvitaan nopeaa reagointikykyä, sillä monenlaista asiaa saa lukea – harvoin kuitenkaan törkyä. Päivystäjän tehtävä ei ole arpoa, kuka puhuu totta ja kuka on keksinyt juttunsa tuulesta, lähtökohtana on kuulla tulijan asia arvottamatta sitä – ja luottaa siihen, että feikki paljastuu pidemmän päälle.

Välittämistä lankojen välissä

Avituksesta tuli minulle tärkeä kiinnekohta, sen kautta tutustuin opiskelijoiden ajatus- ja kokemusmaailmaan paremmin ja jouduin selvittämään myös monia käytännön asioita eri oppilaitoksista. Avittaminen perustuu asiantuntijuuteen (oppilaitosten käytäntöjen suhteen en voi rehennellä sillä), mutta myös lähimmäisyyteen (siihen on nyt ja tulevaisuudessa jatkuvasti kasvaminen). Tärkeintä on vastaanottava sydän. Useimmiten käsiteltävät asiat koskevat muuta elämää kuin opiskelua, vaikka toki kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jokaiseen asiaan ei ole vastausta, tärkeintä on kohtaaminen ja välittäminen, joka kulkee lankojenkin välissä. Sitä jokainen hädänalainen tarvitsee, ja se saa aikaan tapahtumia, joita ei tekemällä tehdä. Kuten sanottu, ”tärkeimmät asiat tapahtuvat siinä sivussa”. Monta kertaa olen saanut huomata, että opiskelija on lähtenyt helpottuneena pois, jotakin on auennut, jotakin on jäänyt pois. Niinä hetkinä erityisesti huomaan tekeväni tärkeätä työtä, niiden takia kannattaa päivystää.

Avituksessa alkaneille keskusteluille voi antaa tilaa myös muualla. Olen tilanteen mukaan tarjonnut yhteystietojani keskustelun lopuksi, ja tiedän muidenkin tehneen niin. Jotkut tarttuvat niihin, ja siitä on mahdollista syntyä pitkäkestoisempi kontakti.

Ovet auki lähimmäiselle

Pappina olen löytänyt Avituksessa päivystämisestä yhteyksiä entisaikaiseen pappilakulttuuriin: Talon väki eli elämäänsä, mutta ovet olivat auki tulijalle kuin tulijalle. Kun joku kävi ovesta sisään, hänet otettiin vastaan kokonaisena, huolineen kaikkineen. Kotona tai työpöydän ääressä työpaikalla päivystäessä voi toimia samaan tyyliin. Koko aikaa ei ole pakko istua koneen ääressä tuijottamassa näyttöä, josko jollakin olisi aikeita lähestyä (sitäkin olen testannut). Voi tehdä myös muuta, vaikka valmistella ruokaa, pestä pyykkiä tai järjestellä papereita – jotakin, jonka keskeytyminen ei ole katastrofaalista. Jotakin, jossa ihmisen kohtaaminen on etusijalla, sehän on yksi tämän toiminnan tärkeimmistä konversioista. Ja se kannattaa aina.

Oppilaitospastori Jenni Siljander, Oulun seurakuntayhtymä

Kommentointi

Hankeblogeissa kirjoitetaan koulutuksen kehittämisestä sekä hankkeiden toimintaan ja tuloksiin liittyvistä asioista. Kirjoittajina ovat pääasiassa OSAOn hanketoiminnassa mukana olevat henkilöt, kuten projektipäälliköt.

Blogiarkisto