OSAO

FI EN
Tulosta
Suomeksi / In English
Etusivu / Nyt / Blogi / Nyt-blogi / Kauppaopetus elää digiajassa

Kauppaopetus elää digiajassa

Suomalainen peliteollisuus työllisti viime vuonna 2 200 ihmistä.

Suomalainen peliteollisuus työllisti viime vuonna 2 200 ihmistä.

Kaupan myyjä on useilla kuluttajilla vaihtunut oman kotioven edessä ystävällisesti tervehtivään DHLn kuljettajaan. Onko uhkana, että kauppa katoaa kokonaan netin syövereihin? Tarvitaanko enää perinteistä myyjää ja kaupan alan opetusta? Kyllä tarvitaan, mutta koulutuksenkin on siirryttävä entistä monipuolisempiin toteutusmalleihin.

Konekirjoitus, somistus, kirjanpito ja myyntityö – siinä muutamia suorastaan klassisia kaupanalaan liittyviä termejä. Asioita, jotka ovat edelleenkin käyttökelpoisia; tosin konekirjoitustaidon tilalle on tullut tekstinkäsittely, mutta sukulaisasioista on kyse. 13-vuotias Sami-poikani luki pari iltaa 7. luokan historiankokeeseen. Kirjassa todettiin muun muassa, että Helsingissä siirryttiin 1800-luvun lopulta lähtien torikaupasta kivijalkakauppoihin kaupungin ydinkeskustaan. Muut Suomen kaupungit tulivat perässä – Oulu mukaan lukien.

Vaan mikä muuttui torikaupan rinnalle syntyneestä kauppaliiketoiminnassa? Ovatko vuoteen 2015 tultaessa perusasiat muuttuneet kaupankäynnissä tai siihen liittyvässä koulutuksessa? Vastaus on: monet edellä mainitut perusteet ovat edelleen olemassa, mutta uusia ”mausteita” on tullut teknologisen kehityksen myötä. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut eikä muutu: ihmisen omat kyvyt ratkaisevat.

Kauppaopetus Oulussa on jo yli 150 vuotta vanhaa. Vaikka näin historiantutkijanakin olisi suuri houkutus sivuta tuota ensimmäistä 150 vuotta, tyydyn toteamaan ajanjakson ollen menestyksekäs. Luonkin katsauksen kauppaopetuksen nykytilaan ja ennen kaikkea tulevaisuuteen. Oulun seudun ammattiopiston liiketalouden yksikkö jatkaa kunniakkaita kauppaoppilaitoksen perinteitä. Tuhannet nuoret ja aikuiset ovat saaneet merkonomin ja yhä useammat myös datanomin koulutuksen kauppaoppilaitoksen, nykyisen OSAOn liiketalouden yksikön suojissa.

Peliala on hyvä esimerkki
Pelialan koulutuksen nousu on osa teknologian kehitysaaltoa: digitalisaatiota. Lapsemme pelaavat netin kautta jalkapalloa australialaista, kanadalaista tai vietnamilaista vastaan. Pelin on myynyt joku peliliike tai se on – kuten yhä useammin on tapana – ostettu netin kautta kotikuljetuksena.

Yksi uusimmista koulutusohjelmista on pelidatanomikoulutus, jonka perustamisessa allekirjoittaneellakin on ainakin alkuvaiheessa ollut jotain osallisuutta. Kyseinen koulutus on hyvä esimerkki uudesta alasta, johon tarvitaan aivan uutta näkemyksellisyyttä – niin opettajilta kuin opiskelijoilta. Peliteollisuus on massiivinen yhä suureneva globaali ala. Se on tuonut kaupanalan koulutuksen rinnalle uudenlaisen lisävaihteen, mutta se ei ole irrallinen kaupasta. Ilman pelejä kaupanala ei olisi todellakaan kasvanut samaan tahtiin kuin se on tehnyt.

Työelämässä tarvitaan tiimitaitoja
Lähiopetus ei suomalaisesta koulutuksesta katoa mihinkään, eikä se voi inhimillisesti ajatellen olla mikään tavoitekaan. Virtuaalinen koulu, jossa opiskelijaryhmä on olemassa vain niminä paperilla, ja kaikki opetus sekä oppiminen tapahtuu etänä on toki arkipäivää jo nyt. Tällä hetkellä aikuisten koulutuksen saralla etäopetus ja –oppiminen on huomattavasti laajempaa kuin 16 – 25 -vuotiailla.

Se, mitä etänä ei kuitenkaan voi oppia, on tiimitaidot. Suomalainen työelämä on muokkautunut entistä enemmän tiimityön suuntaan. Noita taitoja ei opita itsekseen kotikoneen ääreltä. Noita taitoja tarvitaan nyt paljon ja jatkossa vielä enemmän, eikä vain kaupan alalla vaan kaikissa ammateissa. Tämä vaatii opettajilta opetusmenetelmien uudistamista ja monipuolistamista. Oman kokemukseni mukaan kaupan alan koulutuksessa tiimitaitojen opetus on varsin hyvällä tasolla, mutta kun yhdistämme siihen varsin isot koulutusryhmät ja hyvin eritasoiset opiskelijat, saamme varsin haastavan ryhmän koulutettavaksi.

Hyvä palvelu on parasta markkinointia
Monissa arvioissa on todettu, että kaupan myyjiä tarvitaan jatkossa paljon vähemmän. Voi olla kuitenkin niin, että suomalaiset ovat tottuneet ainakin osaltaan hyvään henkilökohtaiseen ystävälliseen palveluun, jota ei tietokoneen enter-näppäintä painamalla saa. Face to face -tilannetta ei kuitenkaan voita mikään. Näitä kohtaamisia varten tarvitsemme jatkossakin laadukasta kaupan alan koulutusta, jossa vuorovaikutus- ja tiimitaidot ovat keskiöissä.

Koulutukseen niveltyy jatkossa entistä vahvemmin myös uudistuvan teknologian hyödyntäminen, etätentit ja virtuaalinen opetus. Yhden koulutettavan ryhmän sisällä tapahtuu eriytymistä vaan ei syrjäytymistä; opiskelijoiden polut tulevat olemaan entistä monipuolisempia ja opintoajat entistä moninaisempia. Nytkin käytössä olevat valtakunnalliset opetussuunnitelmat, jotka kaikella kunnioituksella sanoen, muistuttavat paikoitellen hartauskirjallisuutta, joustavat jatkossa enemmän.

Suuntana työelämäläheisyys
Raha ja varsinkin sen puute on melkoinen konsultti. Suomen ammatillinen koulutusjärjestelmä on kallis. Olemme panostaneet maassamme miljardeja euroja koulurakennuksiin ja niiden kalustoon. Kesällä sekä useiden lukuvuonna pidettävien lomien aikaan tilat ovat suurelta osin tyhjillään, mutta kuluja niistä syntyy tyhjänäkin. Tähän meillä ei ole jatkossa varaa. Oma näkemykseni on, että ammatillinen koulutus - kaupan ala mukaan lukien - siirtyy työelämäläheisempään suuntaan. Jatkossa koulun seinien sisällä annettavaa lähiopetusta on vähemmän, ja koulutus siirtyy entistä enemmän työpaikoille.

Riittävätkö työssäoppimispaikat? Kun koulutuksen ennakointi tehdään entistä huolellisemmin, ne riittävät. Pitää myös muistaa, että osa opiskelijoista on perinteisemmässä lähiopetuksessa pidempiä aikoja kuin toiset – taitotaso määrittelee.

Entäs opettajan rooli?
Opettajien työ tulee muuntautumaan myös työelämäläheisemmäksi. Englannissa on jo nyt nuorten ammatillisessa koulutuksessa nuoria, jotka opiskelevat oppilaitosmuotoisen koulutuksen suurelta osin työpaikoilla. Tämä koskee Englannissa nimenomaan kaupan alan koulutusta. Yritysten tiloja ja kalustoa hyödynnetään myös opetukseen.

Kun arvioin opiskelijoiden opintopolkujen eriytyvän, epäilen myös opettajille käyvän niin. Jatkossakin lähiopetusta tarvitaan, mutta työssäoppimiseen voi tulla kokonaan yrityskentässä työskenteleviä ”agenttiopettajia”. Tämä ei merkitse säästöä opetuksesta ja opettajista vaan kiinteistöstä. Muutoksen synnyttämiseen tarvitsemme kuitenkin yritysten ja julkisen sektorin toimijoiden eli työelämäkumppaniemme tuen.

”Opettaja on jatkossakin ihmissuhdetyöläinen, joka menestyäkseen tarvitsee hyvän koulutuksen lisäksi työyhteisönsä tuen ja hyväkymisen. Opettajan maksimaalinen suorituskyky turvataan siten, että hänelle annetaan riittävästi vastuuta ja asetetaan innostavia haasteita.” Näin Toivo Lonkila totesi jo vuonna 1992. Nämä samat painotukset pätevät edelleen myös kaupan alan koulutuksessa. Oulun seudulla kaupan alan koulutus pysyy vahvana ja vaikuttavana. Siitä pitävät huolen isot nuorisoikäluokat ja osaava opetushenkilöstö.

Suomalainen ammatillinen koulutus on melkoisessa murroksessa. Maailmanlaajuinen ja Suomessa yhä syvemmälle painuva talouden taantuma iskee koulutuksen rahoitukseen kovalla kädellä: opiskelijasta saatava valtionrahoitus pienenee selkeästi. Vuoden 2017 alkuun mennessä Opetusministeriö päättää uusista järjestysluvista. Oulun seudun kauppaopetuksella ei ole hätää: koulutuslupa saadaan varmasti.


Kirjoittaja on Oulun seudun koulutuskuntayhtymän johtaja. Vuoden 2015 alusta Jarmo Paloniemi siirtyy hoitamaan myös OSAOn rehtorin tehtävää.

Kommentointi

Nyt-blogi on ajankohtainen silmäys OSAOssa tai maailmalla pinnalla oleviin asioihin. Blogilla on vaihtuva kirjoittaja, joka on yleensä OSAOn henkilökunnan jäsen. Blogi päivittyy pari kertaa kuukaudessa.

Blogiarkisto