OSAO

FI EN
Tulosta
Suomeksi / In English
Etusivu / Nyt / Blogi / Nyt-blogi / Ensimmäisiä opiskelijan kokemuksia K2K Kaveri kaverille –toiminnasta

Ensimmäisiä opiskelijan kokemuksia K2K Kaveri kaverille –toiminnasta

K2K Kaveri kaverille -hankkeessa kokeilemme uudenlaista toimintatapaa, jossa eläkkeelle siirtyneet toimivat keskeyttämisvaarassa olevien opiskelijoiden vapaaehtoisina tukihenkilöinä, ”kavereina”, ja uusien opettajien vapaaehtoisina tukihenkilöinä, ”mentoreina”.

K2K Kaveri kaverille -hankkeessa kokeilemme uudenlaista toimintatapaa, jossa eläkkeelle siirtyneet toimivat keskeyttämisvaarassa olevien opiskelijoiden vapaaehtoisina tukihenkilöinä, ”kavereina”, ja uusien opettajien vapaaehtoisina tukihenkilöinä, ”mentoreina”.

”No sillon alussahan mulla tuo opiskelu tökki. Ja sitte ku kaikki muut kaverit on kauempana, joko työelämässä tai niillä on lapsia tai ne opiskelee tai sekä että, niin mulla ne päivät tahto olla niin, että saatto hiippailla täällä kotona yöpaidassa koko päivän tai istua sohvan nurkassa ja kattoa telkkaria. Että se oli vähä semmosta, että lähet ulos, tapaat ihmisiä. Saat elämästä kiinni ja pääset jatkamaan sitä opiskelua. Ja nyt oon valmistunu. Että se henkinen hyvinvointi ja että jaksaa huolehtia itestä ja tekee hommia sun muuta.”

Tapaamiset

”Me ollaan käyty kahvilla ja sitte käytiin kattomassa ”Edelleen Alice”-elokuva ja on juteltu ja hengailtu.”

”Ensimmäinen tapaaminen oli kahvilassa Oulun keskustassa. Siellä oli hyvin rento ja luonnollinen olo. Koska se on semmonen paikka, jossa itte viihtyy, tapaaminen on paljo helpompaa sillon. Että ei tuu semmosta oloa, että äkkiä pois täältä tai että tää on hirveen virallista tai jotain tämmöstä. Mää oon esimerkiks sitä mieltä, että koulumaailma on vähä semmonen, että mä oon täällä muutenki päivät, mä haluun pois täältä äkkiä. Kahvila on vapaampi ja pystyy ehkä olemaan enemmän oma ittensä sillon. On kans hyvä, että on jotain hypisteltävää: jos mulla ei oo kirjaa, niin sitte mulla on joku sormus tai koru, jolla mää leikittelen tai välillä voi olla vaikka kahvikuppi.”

”Mua ei ennalta jännittäny eikä mitenkään epäilyttäny. Mutta kyllä sitä aina vähä miettii, että minkähänlainen ihminen sieltä tulee. Mut sitte kummiski että, no katotaan!”

Tavoitteet

”Kyllä Kaveri kaverille -toiminta vastas tarkotustaan: sain itteä niskasta kiinni eikä täällä kotonakaan oo viittä vaille kaaos. Vaikka välissä onkin, niin se ei ärsytä. Sillon saatto olla tiskiä aivan valtavasti. Ja seki, että oli tiskejä, se ärsytti. Ja sitte se ajatus, että pitäs tehä jotaki, niin ei, ei saanu mitään aikaan. Oikeesti sitä istuu sohvalla ja kattoo, että multa loppuu astiat ja mua ärsyttää kaikki ja kiukuttaa kaikki eikä jaksa lähteä minnekään. Mutta nyt kun mulla on tiskejä, mä tiskaan ne jossain välissä, ja ei se haittaa. Tulee kyllä vastaan, mutta ei tää nyt maailmaa kaaja. Eli paremmin myös tartun näihin tiskeihin ja muihin.”

Tuki

”No ensisijaisesti tukemista on se, että lähtee tapaamaan, sovitaan se tapaaminen, lähtee pois täältä. Ja sitte että on joku, jolle puhuu ja joku, joka kuuntelee sua ilman ennakko-odotuksia tai mitään semmosta kuvaa, jonka ois rakentanu päässä. Monesti liian tutuilla, jotka tuntee sinut, niin niillä on jonkulainen kuva, jonkulaiset odotukset ja sitte jonkulaisia mielipiteitä, että miten mentäis. Ja sitte ne saattaa sanoa, että otappa niskasta ittees kiinni. Sitte ku on semmonen, että tietää, mitä tekee, mutta vaatis sen potkun sinne takamukselle, että saa tehtyä. Joskus on helpompaa, kun se, joka anto sen ns. potkun, ei ollu ihan se läheisin ihminen.”

”Semmosen ihmisen kanssa on helpompi puhua joistakin asioista, joka ei tunne sua eikä tuu tyrkyttään sitä vahvaa mielipidettä, että sun pitäis tehdä näin, näin ja näin. Joskus perheenjäsenillä on hirveen voimakkaat mielipiteet, ja totta kai ne tarkottaa hyvää, mutta kun se tulee sieltä se vahva mielipide, niin ”ei”. Hyvää tarkotetaan mutta ei, en kuuntele. Saattaa olla, että patistetaan ja tarkotetaan hyvää, mutta jos on pohjalla, ei jaksa eikä kiinnosta eikä innostu. Sitte jos joku tulee patistamaan, niin saa vielä enemmän sitä vastareaktiota, että en varmana! Menee lukkoon, että mää en muuten puhu sulle!”

Opiskelijan vihjeitä vanhemmalle kaverille

”Ole oma itsesi ja kuuntele. Yritä ymmärtää ja muista, että opiskelija on nuori ihminen. Mieluummin älä tuputa niitä sun neuvoja, mutta ole valmis tarjoamaan neuvoja ja ole läsnä. Vanhemmalla ihmisellä on elämänkokemusta ja elämänkoulu takana. Ehkä vähän vanhemmalle saattaa olla helpompi puhua joistaki asioista kuin samanikäiselle, joka ei voi vielä edes käsittää niitä, kun hänellä on omiaki ongelmia. Ja kun on se ikäero, niin oon saanu uusia ja erilaisia käsityksiä elämästä. Ja voi hokatakki, että tää ei ookkaan niin iso juttu, että ei oo semmonen, että kaataa maailman.

”Kun vanhempi kaveri on ihan eri alalta, niin saan vähän päteä. Jos on huono itsetunto ja tuntuu, että mä en osaa mitään, ja sitte ko mää pääsen kertomaan, niin hoksaakin, että kuinka paljon mää osaan. Se on semmosta itseluottamuksen pönkittämistä samalla. Että määpä osaan näitä asioita, mää pääsen vähän loistamaan ja kertomaan!”

K2K Kaveri kaverille -toiminta tarjoaa vapaaehtoista vanhempaa kaveria opiskelijalle, joka tarvitsee ja haluaa yksilöllistä lisätukea opintojen loppuun saattamiseen tai erilaisiin opiskelun hidasteisiin. Toiminnan alkuvaiheessa vapaaehtoiset ovat Osekkista ja OSAOsta eläkkeelle siirtyneitä, joilla on pitkä kokemus nuorten kanssa toimimisesta, mutta myöhemmin myös muista ammateista eläköityneitä. Vapaaehtoisten tuki ei korvaa opiskeluhuollon ammattilaisen työtä, vaan täydentää sitä.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottaa K2K-tiimi
Leena Raitala, projektipäällikkö ja Anna-Mari Saarela, projektikoordinaattori

K2K -projektin sivulle »

Kommentointi

Nyt-blogi on ajankohtainen silmäys OSAOssa tai maailmalla pinnalla oleviin asioihin. Blogilla on vaihtuva kirjoittaja, joka on yleensä OSAOn henkilökunnan jäsen. Blogi päivittyy pari kertaa kuukaudessa.

Blogiarkisto