OSAO

FI EN
Tulosta
Etusivu / Nyt / Blogi / Nyt-blogi / Opettajana Englannissa – kokemuksia parin vuoden jälkeen

Opettajana Englannissa – kokemuksia parin vuoden jälkeen

Osana OSAOn KV-toimintaa minua pyydettiin kirjoittamaan siitä, millaista opettajan arki on toisessa maassa verrattuna Suomeen.

Kieltenopettajasta koordinaattoriksi Englantiin

Olen koulutukseltani vieraiden kielten opettaja. Työskentelin Myllytullin yksikössä kieltenopettajana ja kv-vastaavana lukuvuosina 2013 - 2015. 2015 kesällä muutin Englantiin englantilaisen mieheni luokse ja siitä eteenpäin olen tehnyt täällä aluksi opettajan sijaisuuksia ja syyskuusta 2016 lähtien olen ollut virassa paikallisessa koulussa maantiedon, uskonnon, liikunnan ja muutaman muun aineen opettajana. Olen edelleen osa-aikaisesti myös OSEKKin palveluksessa toimien kansainvälisten työssäoppimispaikkojen koordinaattorina Englannissa. Työtäni on auttaa OSEKKin opiskelijoita ja henkilökuntaa heidän liikkuvuusjaksojensa suunnittelussa ja niiden aikana täälläpäin.

Englantilainen koulujärjestelmä

Englannissa koulutus on jaettu ns. Key Stage -asteisiin. Jokaisen asteen lopussa oppilas arvioidaan ja tämä arviointi määrittää heidän jatkomahdollisuudet sekä mahdolliset tukitarpeet. Asteet ovat seuraavanlaiset:

  • Key Stage 1 (KS1, Year 1 - 2) on 5 - 7-vuotiaille
  • Key Stage 2 (KS2, Year 3 – 6) on 7 - 11-vuotiaille
  • Key Stage 3 (KS3, Year 7 - 9) on 11 - 14-vuotiaille
  • Key Stage 4 (KS4, Year 10 - 11) on 14 - 16-vuotiaille
  • Key Stage 5 (KS5, Year 12-13) on 16 - 19-vuotiaille

Ennen KS1-astetta lapsi voi viettää vuoden Reception-luokassa, mikä vastaa suomalaista esikoulua. Suurin osa lapsista siis aloittaa Englannissa koulutaipaleensa jo 4-vuotiaana. KS2-asteen jälkeen oppilas vaihtaa yleensä alakoulusta (primary school) yläkouluun (secondary school). Asteet KS3 ja KS4 oppilas viettää useimmiten samassa koulussa.
Englantilainen yläkoulu kestää 5 vuotta, jonka päätteeksi jokainen oppilas joutuu tekemään GCSE-kokeet (General Certificate of Secondary Education). KS3 aikana kaikki oppilaat opiskelevat suunnilleen samoja aineita yleissivistävästi, mutta KS4 alussa heidän täytyy valita, mistä aineista he tekevät GCSE-kokeensa ja he keskittyvät vain noihin aineisiin.

Englanti, matematiikka ja tieteet (kemia, fysiikka, biologia) ovat pakollisia, muut aineet määräytyvät koulun tarjonnan mukaan. Yleensä oppilaat opiskelevat 9 - 10 ainetta, joista jokaisesta on ainakin kaksi valtakunnallista koetta Year 11 lopussa, osasta enemmän. Nämä 16-vuotiaana tehtävät GCSE-kokeet määrittävät hyvin pitkälti, mihin oppilas voi tämän jälkeen jatkaa. Jos hän saavuttaa tarpeeksi hyvät arvosanat, voi hän jatkaa lukiota vastaavaan oppilaitokseen ja siitä yliopistoon. Jos koulu ei kiinnosta, arvosanat ovat muuten huonot tai oppilas tietää tarkasti, mikä ammatti häntä kiinnostaa, voi suuntana olla työelämä, ammatillinen oppilaitos tai oppisopimuskoulutus.

KS5-asteen päätteeksi päätteeksi opiskelijat tekevät suomalaisia ylioppilaskirjoituksia vastaavat A-level-kokeet. Osa kouluista voi tarjota näiden akateemisten A-level-aineiden lisäksi myös ammatillisia kursseja, joista on myös kokeet kahden vuoden lopuksi.

Uudenlainen oppilaitostyyppi laajentamassa valintavaihtoehtoja

Englannissa on viime vuosina tuotu tarjolle uudenlainen oppilaitostyyppi, joka yhdistää asteet KS4 ja KS5 saman katon alle. Tätä oppilaitosta kutsutaan nimellä University Technical College (UTC) . Nämä oppilaitokset ovat 14 - 19-vuotiaille tarkoitettuja, tiettyihin aloihin erikoistuneita kouluja, joiden tarkoitus on tarjota oppilaille enemmän vaihtoehtoja perinteisten akateemisten aineiden lisäksi ja mahdollistaa mutkaton siirtyminen työelämään tai oppisopimuskoulutukseen 19-vuotiaana.
Tällä hetkellä avoinna on n. 50 tällaista oppilaitosta, ja määrä kasvaa vuosi vuodelta. Minun kouluni on yksi näistä vasta avatuista. Ensimmäiset opiskelijat aloittivat opintonsa meillä syyskuussa 2016. Jokaisella koululla on oma erityisalansa ja sen kautta on työelämäkumppaneita ja tukijoita; minun kouluni on erikoistunut tekniikan alaan ja työelämäkumppaneitamme ovat mm. Bentley Motors, OSL Rail, Siemens ja Air Products.

Opettajan työ työpaikkaan sidottua ja oppilas määrää työpanoksen

Opettajan työ tällaisessa oppilaitoksessa eroaa suomalaisesta monin tavoin. Yksi suurimmista eroista on työmäärä ja koululla vietettävä aika. Englannissa opettajien työsopimuksiin on kirjattu aika, mikä koululla pitää päivittäin viettää. Esimerkiksi omassa sopimuksessani tämä aika on klo 8.30 - 17.00. Ei ole merkitystä, onko opettajalla opetusta koko päivä vai ei. Koululta ei ilman erillistä ilmoitusta voi poistua tuolla välillä. Opetustuntien määrää tai opetusvelvollisuutta ei myöskään ole eritelty mitenkään, vaan tuolla välillä opettajan oletetaan olevan koulun käytettävissä. Riippuu koulusta, kuinka monta oppituntia viikossa on. Viime lukuvuotena esimerkiksi minun koulussani oli kuusi 60 - 70 min oppituntia päivässä (yhteensä siis 30 tuntia viikossa). Näistä koulun on annettava vähintään 10 % suunnitteluaikaa opettajille, mutta meidän koulussamme tuo määrä oli onneksi suurempi.

Minulla oli vuoden alussa 8 vapaatuntia viikossa, kun muilla kokoaikaisilla opettajilla näitä oli keskimäärin 7. Minun ylimääräinen vapaatuntini perusteltiin sillä, että opetin 8 eri ainetta ja melkein kaikkia koulun opiskelijoita joka viikko, joten tarvitsin enemmän aikaa suunnitteluun. Vapaatuntieni aikana en tosin useinkaan suunnittelemaan ehtinyt, koska eteen tuli aina monta muuta asiaa, jotka piti hoitaa alta pois. Tällaisia olivat mm. kopiointi, sähköpostit, kollegoiden oppitunneilla auttaminen sekä puhelinsoitot oppilaiden kotiin. Joskus vapaatuntinsa menettää, jos pitää sijaistaa kollegaa, mutta näistä tunneista ei tietenkään makseta korvausta, koska ne sisältyvät määriteltyyn työaikaan.

Tuntien suunnittelu ja oppilaiden kokeiden, työvihkojen yms. tarkistaminen jää suurimmalla osalla opettajista iltoihin ja viikonloppuihin. Varsinkin aloittavilla opettajilla työmäärä on suorastaan järjetön, mikä selittää hyvin, miksi opettajat Englannissa vaihtavat alaa urakalla ensimmäisen viiden työvuoden aikana. Tein viime jouluun asti n. 60 - 70-tuntista työviikkoa, jos mukaan laskee kaikki kotona tehty työ. Onneksi tukenani oli aviomieheni, jonka kanssa pystyimme jakamaan tuntisuunnitelmia ja materiaaleja.

Englannissa opettajan oletetaan myös seuraavan ja raportoivan jokaisen oppilaan kehityksestä tasaisin väliajoin. Tarvittaessa tulee tarjota tukiopetusta, mikäli oppilas ei edisty aikataulun mukaisesti. Yleensä noin 4 kertaa vuodessa jokainen oppilas saa todistuksen, josta näkee heidän edistymisensä siihen mennessä. Täällä jokaiselle oppilaalle on annettu tavoitearvosanat kaikissa heidän oppiaineissaan. Opettajan vastuulla on pitää huoli, että oppilas edistyy aikataulussa. Oppilaiden edistymistä seurataan myös opettajien kehityskeskusteluissa sekä jokavuotisissa oppituntien arvioinneissa. Oppituntien arvioinneissa oppituntia tulee seuraamaan lähiesimies, joka antaa palautetta tunnin sujumisesta. Mikäli edistystä ei tapahdu, pitää pystyä selittämään hyväksyttävällä tavalla, miksi oppilas ei ole aikataulussa ja mitä opettaja aikoo tälle asialle tehdä. Yleensä odotus on, että oppilaalle järjestetään tukiopetusta joko koulupäivän jälkeen tai muuna sovittuna aikana (esimerkiksi lounasaikaan). Oppilaalta viedään mielestäni suurin osa vastuusta pois ja valitettavasti osa heistä olettaa, että opettaja tekee kaiken työn, ja jos oppilas ei tunnilla opi asiaa, se on opettajan ”ongelma”. Tunneista pitää pystyä tekemään niin mielenkiintoiset, että kaikki oppilaat edistyvät jatkuvasti. Perusasiat, kuten opettajan kuuntelu tunneilla, työvälineiden mukana pitäminen, eivät ole kaikille kuitenkaan hallinnassa vielä 16-vuotiaanakaan. (Tämä valitettavasti taitaa olla aika universaali ongelma.)

Valitettavaa on se, kuinka tiukasti opettajan pitää pysyä tuntisuunnitelmissaan, jos aikoo ehtiä opettaa kaiken opetussuunnitelmassa olevan, varsinkin ennen GCSE-kokeita. Vaikka oppilailla olisi mahtavia kysymyksiä tai ehdotuksia, mitä he haluaisivat oppiaineen sisällä oppia, ja opettaja näkee, kuinka paljon hyötyä siitä voisi olla motivaation kannalta, ei ylimääräiseen ole aikaa. Pakollista opetettavaa sisältöä on niin valtavasti. GCSE-kokeista puhutaan oppilaille jatkuvasti ja osa heistä stressaakin niitä jo vuosia etukäteen. Tätä en koskaan muista Suomessa nähneeni, ehkä ylioppilaskirjoituksia lukuun ottamatta. Harvemmin 13 - 14-vuotias oppilas tulee huolissaan juttelemaan opettajalle, kuinka häntä ahdistaa ja pelottaa valtakunnalliset kokeet 9-luokan päätteeksi, eikö vain? Tämä on mielestäni yksi suurimmista Englannin koulujärjestelmän ongelmista: kaikki pitää pystyä mittaamaan kokeilla ja oppilaat ehdollistetaan ajattelemaan vain arvosanoja.

Vaikka moni asia täällä onkin mielestäni paljon huonommin kuin Suomessa ja opettajilta odotetaan paljon, ovat jotkin asiat mielestäni kuitenkin paremmin tai ainakin yhtä hyvin. Yksi suurin asia, minkä täällä huomaa, ovat investoinnit koulurakennuksiin. Meidän uusi koulumme sai rahoitusta n. 11 miljoonaa puntaa, jolla on voitu rakentaa opiskelijoille huipputasoiset työskentelytilat. Koulustamme löytyy tarvittavat työvälineet, kuten sorvit, työpenkit sekä hitsauspisteet, jollaisia ns. ”normikoulussa” oleva oppilas tai opiskelija ei yleensä pääse käyttämään. Osa työskentelyvälineistämme ovat jopa parempia kuin monissa paikallisissa yliopistoissa. Mieheni koulussa (joka on myös UTC) on SimMan-hoitorobotti, jolla tulevaisuuden terveysalan ammattilaiset voivat harjoitella mm. näytteenottoa.

Erityisen hyvää UTC-konseptissa on mielestäni koulun ja työelämän yhteydet. En tarkoita pelkästään yli 16-vuotiaiden opiskelijoiden kanssa, vaan myös nuorempien. Kaikilla 14 - 15-vuotiailla on mahdollisuus päästä näkemään, minkälaista työskentely esim. Siemensin, Bentleyn tai Boschin tehtaalla on, jotta he voivat miettiä, kiinnostaako ala heitä tosissaan. Joillekin opiskelijoille on myös tarjottu työ- tai oppisopimuspaikkaa suoraan koulusta, koska työnantajat ovat nähneet, millaisia työntekijöitä he ovat. Mikäli oppilas huomaakin koulun aikana, ettei UTC:n tarjoama koulutus ole häntä varten, hän voi siltikin tehdä GCSE- tai A-level-kokeensa normaalisti ja niiden arvosanojen avulla päästä opiskelemaan jotain hänelle kiinnostavampaa alaa. Vaikka kilpailu opiskelijoista on kovaa oppilaitosten välillä ja koulut joutuvat järjestämään useita rekrytointitapahtumia vuosittain, pyritään kaikille opiskelijoille kuitenkin löytämään paras mahdollinen paikka. Opettajat tekevät todella paljon työtä yksittäisten opiskelijoiden hyväksi, jotta he saisivat parhaat jatkomahdollisuudet.

Opettajille työtä runsaasti tarjolla

Opettajista on Englannissa tällä hetkellä huutava pula, mistä syystä hyvistä opettajista pyritään pitämään kiinni kaikin tavoin. Jos opettajan luokilla on hyvät tulokset useammalta vuodelta, on työpaikkoja tarjolla varmasti (sekä GCSE- että A-level-kokeiden tulokset vaikuttavat opettajan maineeseen). Jotkut rehtorit myös koulua vaihtaessaan ”nappaavat” parhaimmat alaisensa mukaansa, koska he tietävät, että heidän kanssaan yhteistyö sujuu ja edistystä tapahtuu.
Vaihtuvuus kouluissa on aika suuri, koska mikäli opettaja ei ole ylennyt vuosien saatossa, katsotaan hänen ”jämähtäneen” paikoilleen ja uuden työpaikan saaminen vaikeutuu. Jotkin koulut myös menettävät suuren osan opettajistaan joka vuosi, koska koulun maine ja oppilaiden käytös on heikkoa. Jokaisella koululla on Englannissa OFSTED-arvio (Office for Standards in Education, Children’s Services and Skills), jonka mukaan myös vanhemmat valitsevat lapselleen koulua. Unelmatyöpaikka täällä olisi varmaankin virka koulussa, jonka OFSTED-arvio on erinomainen (”outstanding), jossa on hyvät ylenemismahdollisuudet, mutta pieni henkilökunnan vaihtuvuus ja jossa olisi osa isompaa tiimiä, jotta suunnittelutyö voitaisiin jakaa opettajien kesken. Valitettavasti tällaisia kouluja ei ole montaa, joten kilpailu työpaikoista niissä on äärimmäisen kova.

Varmasti suurin asia, minkä näiden parin vuoden työkokemuksen aikana olen oppinut, on arvostus Suomen koulutusjärjestelmää ja opettajan vapaa-aikaa kohtaan. Vaikka opettajan työ on haastavaa sielläkin, etenkin kaikkien uudistusten aikaan, on työn arvostus kuitenkin ihan toista luokkaa kuin täällä. Vähintään kerran kuukaudessa (yleensä siinä vaiheessa, kun pitää taas kerran korjata kaikki työvihkot sillä määrätyllä vihreällä kynällä, antaa yksilölliset palautteet joka oppilaalle käsitellyistä asioista, yrittää löytää jo täydestä lukujärjestyksestä tilaa tukiopetustuokioille… huoh…) on käynyt mielessä pakata tavarat ja palata Suomeen, mutta ainakin vielä täällä pysytään. Jatkuuko ura opettajana täällä, on vielä kysymysmerkki, koska tällä hetkellä edessä on 7 viikkoa töitä ennen syysloman alkua. Sen jälkeen alkaa uusi vaihe perheemme elämässä, kun aloitan äitiysloman ja jään odottelemaan esikoisemme saapumista.

Vastaan mielelläni mahdollisiin kysymyksiin Englannin ja Suomen järjestelmien eroista. Muistakaa myös, että OSEKKin henkilökunnalla on mahtavat mahdollisuudet hakea kv-liikkuvuusjaksoja. Kokemukseni perusteella nuo jaksot voivat olla todella merkittäviä monin puolin. Mikäli kohteeksi muodostuu Britannia, saatan hyvinkin olla apunanne liikkuvuuden järjestelyissä Katariina Walkerin ohella.

Hyvää syksyn jatkoa täältä Liverpoolista!

Reetta Foulkes
kansainvälisen työssäoppimisen koordinaattori

Kommentointi

Nyt-blogi on ajankohtainen silmäys OSAOssa tai maailmalla pinnalla oleviin asioihin. Blogilla on vaihtuva kirjoittaja, joka on yleensä OSAOn henkilökunnan jäsen. Blogi päivittyy pari kertaa kuukaudessa.

Blogiarkisto