OSAO

FI EN
Tulosta
Etusivu / Nyt / Jutut / Vaihtelua arkeen ja mallia arkipäivän asioihin

Vaihtelua arkeen ja mallia arkipäivän asioihin

Vaihtelua arkeen ja mallia arkipäivän asioihin

”Kaveripyyntölomakkeessa” nuori nainen oli toivonut kaverikseen vanhempaa naista, ei äitiä. Niinpä Pirkko on pyrkinyt auttamaan opiskelijaa omien vahvuuksien etsimisessä ja kohottamaan tämän itsetuntoa.

Pirkko tapasi kaverinsa ensimmäistä kertaa lokakuussa 2016 nuorten suosimassa kahvilassa.
– Parituntisen aikana kerroin elämäntilanteestani. Hänkin kertoi omastaan varsin avoimesti. Hän on naimissa, mutta heillä ei ole lapsia. Ensitapaamisessa nuorta jännitti kovasti, mutta minulle jäi hänestä mukava kuva.

Alkuun kaverukset tapasivat lähes viikoittain. He ovat ulkoiluttaneet nuoremman koiraa, käyneet iltakävelyillä, tavanneet kahviloissa, torilla, kirjastossa ja kirpputoreillakin. Nyt tapaamisia on ollut harvemmin, mutta kaverukset ovat pitäneet yhteyttä WhatsAppilla, soitelleet sekä viestittäneet. Nuorempi vastaa aina, tosin välillä viiveellä.
– Olen lähettänyt hyvän viikonlopun toivotuksia, kysynyt kuulumisia ja kertonut tavallisesta arkipäivästäni, vaikkapa kuinka olen siivonnut ja istunut sen jälkeen kahvikupin ääressä hetken väsyneenä, mutta tyytyväisenä. Pienet muistamiset ovat olleet osa yhteydenpitoani. Olen lähettänyt kaverilleni kortteja matkoiltani, kuvia puuhailusta lapsenlapsestani kanssa, kesän etenemisestä ja talven näkymistä. Viimeksi, kun tapasimme, minulla oli hänelle pienet ulkomaan tuliaiset. Hän puolestaan oli tehnyt minulle kortin.

Uusi suunta opiskeluun

Teknisellä alalla opiskellut kaverini erosi huhtikuussa koulusta, jossa muut opiskelijat olivat ilmeisesti suurimmaksi osaksi miehiä. Hän koki eroamisen epäonnistumisena, vaikka ala ei selvästikään ollut hänen omansa. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon, ja haluaa lähteä täydentämään osaamistaan iltalukioon ennen yliopistoon pyrkimistä. Biologia kiinnostaa. Joka tapauksessa on tärkeää saada ammatti. Siitä voi suuntautua monille aloille.

– Lopetettuaan koulun hän luuli, että myös kaveritapaamisemme pitää lopettaa. Niinhän ei kuitenkaan ole. Olen kertonut hänelle, että voimme tavata niin kauan kuin hän on halukas pitämään yhteyttä. Itse olen valmis tukemaan häntä myös jatkossa.

Tarvitaan tulevaisuuden uskoa

Pirkko on kertonut oman kokemuksensa pohjalta kaverilleen, että erilaista tukea tarvitsevia muitakin nuoria on paljon. Kaikilla ei ole omaa tukiverkostoa tai lähellä opiskelupaikkaa olevaa kotia, joka pystyisi nuorta tukemaan.
– Ystäväni kiittää minua aina tuesta. Olen sanonut myös ihailevani, miten pitkälle kaverini on jo elämässään päässyt. Eivät kaikki jaksa opiskella ylioppilaaksi asti. Elämän pyörityksen keskellä hän tukee läheisiään ja ystäviään, joille on tapahtunut ja tapahtuu vaikeita asioita.

Kaverini haluaisi kesätöihin. Hän osaa tehdä hakemuksen, mutta yhteydenotto tai työantajan tapaaminen tuntuvat hänestä kovin vaikeilta.
– Hän lukee paljon ja katsoo myös usein tv:tä. Hän on kiinnostunut ja tietoinen maailman tapahtumista. Päästäkseen eteenpäin hän tarvitsee tukea elämänhallintaan ja ennen kaikkea omien vahvuuksiensa löytämiseen sekä myönteistä arkielämän hallinnan mallia. Mietin aktiivisesti, mitä voin hänelle antaa. Aina en tiedä, miten voisin parhaiten tukea nuorta. Välillä löytyy apua, kun mietin, miten olen toiminut kasvattaessani omia lapsiani.

Pirkko toimii vapaaehtoisena vanhempana kaverina K2K Kaveri kaverille -hankkeessa. 
Lisätietoja hankkeesta »

Teksti: Eva-Liisa Nikula
Kuva: Timo Heikkala

28 syyskuuta 2017