OSAO

FI EN
Tulosta
Etusivu / OSAO / OSAOlaiselle / Kansainvälisyys / Matkaraportteja maailmalta / Irlannin maitotilalla heräsi kiinnostus muita maita ja kulttuureja kohtaan

Irlannin maitotilalla heräsi kiinnostus muita maita ja kulttuureja kohtaan

Irlannin maitotilalla heräsi kiinnostus muita maita ja kulttuureja kohtaan

Maitotila, Bandon, Irlanti

Opiskelen OSAOlla ensimmäistä vuotta Maatalousalan perustutkintoa, eläintenhoitaja koulutusohjelmaa.

Matkustin Irlantiin, Bandon nimiseen kylään. Matkaani alkoi 17.9.2016 ja Suomeen palasin 17.10.2016.

Sain hyvin lämpimän vastaanoton kun saavuin Irlantiin: ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja antoivat neuvoja kun niitä tarvitsin, mm. minne bussipysäkille minun pitää mennä jotta pääsen rautatieasemalla. Kun saavuin Bandoniin tuli isäntäperheeni äiti hakemaan minua bussipysäki ltä toivottaen minut lämpimästi tervetulleeksi. Kun saavuimme heidän kotiinsa esitteli hän minulle heidän talonsa ja minun huoneeni. Huoneeni oli erittäin hyvän kokoinen, ja minulla oli huoneessani reilun kokoinen sänky, peilipöytä, vaatekaappi ja oma kylpyhuone. Huone oli va loisa j a kotoisa. Sain myös tarvittaessa käyttää perheen pyykkikonetta pestäkseni pyykkiä.

Talot Irlannissa ovat hiukan erinlaisia kuin Suomessa: Puusta rakennettuja taloja en nähnyt ollenkaan, ja lämpöeristykset eivät olleet yhtä järeät kuin Suomessa. Irlannissa oli todel la vanhoja että uusia taloja.

Asuinympäristöni oli kaunista maaseutua. Upeita vihreitä kukkuloita oli jokapaikas sa, ja kasvillisuus oli runsasta. Isäntäperheeni koti oli lähellä heidän tilaansa ja oli mukava syödä aamulla aamupalaa keittiössä kun sama lla pystyi katsomaan talon vieressä oleva lla laitumella olevia lehmiä. Vaikka asuimmekin maalla niin silti viereiselle kapealla tiellä riitti liikennettä aikaisesta aamusta iltaan asti. Lähimpään kaupunkiin, Corkiin oli noin 30min aj omatka. Cork on huomattavasti vilkkaampi kaupunki kuin esimerkiksi Oulu Suomessa, ja nähtävää on paljon, mm. English market on viera ilemisen arvoinen paikka jos on kiinnostunut lähialueen elintarvike tuotannosta.

Ennen kuin saavuin Irlantiin olin aina ajatellut lrlantia vihreänä maana, ja se kyllä piti paikkansa. Mitään erityistä en huomannut, paitsi tietenkin sää, mikä oli aika paljon samankaltainen kuin Suomessa. Kelit oli hiukan lämpimämmät kuin Suomessa, mutta heiteitä ei sielläkään ihmeemmin ollut.

Otin matkalle mukaan puhelimeni ja läppärini, jotta pystyisin matkan aikana tekemään kouluhommiakin. Sain käyttööni perheen wifin, ja ulkona ollessani todella monessa paikassa i ilmainen wifi. Yritin matkan alussa lentokentän kioskista kysyä dataprepaidiä, mutta siellä ei niitä ollut, mutta pärjäsin hyvin ilman erillistä wifiä, kunhan tarvittaessa puhelimella käytin mobiilidataa paikoissa joissa ei wif iä ollut. Matkan aikana puhelinlaskuni oli noin 30€ suurempi kuin mitä yleensä, sisältäen mobiilidatan ja puhelut kotimaahan.

Työssäoppiminen

Työskentelin maitotilalla, missä oli noin 160 lypsävää lehmää, 2 sonnia, noin80 hiehoa ja noin 80 vasikkaa. Irlannissa karja on suurimman osan vuodesta ulkona,ja ainoastaan talvella eläimet otetaan sisälle noin kahdeksi kuukaudeksi. Talon isäntä hoitaa yksin koko tilaa, joten tekemistä riittää. Tietenkin
työnmäärää vähentää se ettei tilalla ollut peltotöitä, mikä taas on Suomessa tilallisen normaalia arkea. Välillä isäntä sai työapua puolalaiselta mieheltä, joka tuli muutaman kerran vuodessa tekemään töitä.

Työpäiväni alkoi aamulla klo 7 noutamalla lehmät laitumelta aamulypsylle, ja lypsyn jälkeen siivosin lypsyasemat ja niiden ympäristön sillä välin kun isäntä kävi laittamassa uuden laitumen lehmille valmiiksi. Tämän jälkeen siirsimme lehmät laitumelle ja menimme syömään aamupalan. Aamupalan jälkeen syötimme vasikat, laitoimme säilärehua ruokintapöydälle valmiiksi lehmiä varten, jotta ne saisivat sitä syödä kun tulevat iltalypsylle. Ruokinnan jälkeen menimme tarkastamaan hiehoaitaukset, ja tarvittaessa laitoimme niille uudet laitumet valmiiksi. Tarkistimme myös hiehojen kunnot ja sen kuinka pitkällä niiden tiineys oli. Hiukan myöhemmin haimme lehmät iltalypsylle ja teimme samat hommat kuin aamullakin.

Isäntäperheeni hoiti ruokailut, ja se oli erittäin monipuolista ja runsasta. Aamu- ja iltapalat sain ottaa vapaasti, kun isäntäperheeni tämän minulle sanoi jo heti ensimmäisenä päivänä. Kävimme myös isäntäperheeni kanssa muutaman kerran ulkona syömässä, mikä oli todella mukavaa että pääsi näkemään myös paikallista ravintola tarjontaa.

Kieliongelmia ei mitään suurempia tullut, ja jos joku sana oli hukassa niin isäntäperheeni osasi aina auttaa. Aluksi jännitin että kuinka vaikeaa olisi irlantilaisten puhetta ymmärtää heidän aksenttinsa vuoksi, mutta lopulta sitä oppi ymmärtämään aika nopeaa.

Minulta odotettiin reipasta ja oma-aloitteista oppimishaluista työskentelyä tilalla.

Työskentely tilalla oli suhteellisen samanlaista kuin Suomessakin, mutta esim. lypsyssä ei tehty yhtä tarkkoja esivalmisteluita. Ja koska eläimet ovat suurimman osan vuodesta laitumella lämpimien kelien ja runsaan kasvillisuuden vuoksi, joten tästä johtuen eläintilojen siivoamista ei ollut yhtä paljon. Taukoja ei paljoa tilalla kerennyt pitämään, muuta kuin ruokailu hetkinä, mutta tämä on hyvin samanlaista myös Suomessa.

Tilalla olin "jokapaikanhöylä". Autoin lypsyissä, ruokin eläimiä, laitoin uusia laitumia valmiiksi apuna ja tarkkailin eläinten terveydentilaa. Sopeuduin työkulttuuriin erittäin hyvin, koska olen tottunut kovempaankin työskentelyyn.

Minuun suhtauduttiin erittäin hyvin ja minulle opetettiin mielellään uusia asioita. Vertasimme myös isännän kanssa Suomen ja Irlannin maatalouseroja.

Maatalous on erittäin arvostettua työtä Irlannissa. Tiloja oli paljon, ja tilalliset auttoivat tarvittaessa toisiaan.Irlannissa lapset opetetaan jo hyvissä ajoin työskentelemään aluksi pienillä kotitöillä, ja monissa ravintoloissa muun muassa näin paljonkin nuoria töissä.

Käytännön asiat

Lentolippuihin minulla meni noin 400€ lisämatkatavaroineen. Varasin lennot hyvissä ajoin, ja näin säästin rahaa, mutta lisämatkatavaroista, jotka otin vasta muutamaa päivää ennen matkaa, jouduin menomatkalla maksamaan melko kovaakin hintaa (noin 50€ välillä Helsinki-Kööpenhamina-Dublin). Asumiseen minulla meni rahaa vasta viimeisellä viikonlopulla kun vietin sen Dublinissa Sky Backpackers Hostellissa jossa kolme yötä maksoi noin 213€. Hotellit ja hostellit lähellä keskustaa ovat melko kalliita viikonloppuisin, mutta valitsin silti sen koska julkinen liikenne liikkui sieltä helposti kaikkialle. Ruokaan ei myöskään minulla mennyt hirveästi rahaa kuin vasta viimeisenä viikonloppuna noin 40€ verran. Irlannissa kannattaa käyttää julkisia liikkuakseen, ja erityisesti busseja kannattaa käyttää, koska junat olivat yllättävän kalliita. Julkisiin minulla meni arviolta 150€. Vapaa -aikaan minulla meni noin 100€

Irlannin sää on suhteellisen samanlainen kuin Suomessa, mutta hyvät sadevaatteet kannattaa ottaa mukaan. Myös hyvät vaelluskengät on hyvä ottaa mukaan jos haluaa tutustua j alan Irlannin luontoon ja maaseutuun.

Vapaa-aika

Bandonissa oli yllättävän paljon vaihto-oppilaita ja au paireja,ja isäntäperheeni kertoikin minulle heti heidän luokseen saavuttuani, että saan käydä keskiviikkoiltaisin kylällä O'Haras nimisessä pubissa jonne Bandonin ja sen lähikylien au pairit kokoontuvat joka keskiviikko. Itse en edes tiennyt tästä, joten oli erittäin mukavaa että isäntäperheeni tiesi kertoa minulle tästä. Vapaa-ajallani matkustin myös muutaman kerran lähellä sijaitsevaan kaupunkiin Corkiin, ja sieltä matkasin katselemaan eri paikkoja ja niiden nähtävyyksiä, kävin mm. Paddywagon nimisen turistibussi firman matkalla vierailemassa Cliffs of Moherilla, ja myöhemmin kävin tutustumassa Blarneyn linnaan ja sen puutarhaan, myös Fota Wildlife parkissa kävimme isäntäperheen i kanssa. Dublinissa ollessani kävin Quinnes talossa turistikierroksen. Monta paikkaa jäi vielä näkemättä, mutta nyt on sitten erittäin hyvä syy vierailla Irlannissa uudestaan.

Kulttuurieroja

Irlantilaiset ja suomalaiset ovat yhtä ahkeria työntekijöitä. Myös ruokatottumukset olivat hyvin samanlaiset, ainoastaan Irlannissa käytettiin enemmän voita ja kermaa, mikä ei kyllä itseä haitannut lainkaan. Peruna oli eniten käytetty tuote ruoassa, joten pastaa ja riisiä en matkan aikana syönyt kuin vain muutaman kerran. Ainoita erinlaisuuksia mitä huomasin Irlannissa oli hyvin aikainen päivällinen mikä syötiin jo kahdelta päivällä kun nuorin lapsi tuli koulusta kotiin.

Kun ihmiset aloittivat keskustelun, niin se hyvin usein liittyi säähän. lsäntäperheenikin kertoi että kun haluaa alkaa juttelemaan Irlantilaisen kanssa niin kannatta aloittaa keskustelut puhumalla säästä.

Liikkuvuusjaksolta kertynyt osaaminen

Matka onnistui erittäin hyvin! Yllätyin kuinka hyvin loppujenlopuksi osaan puhua englantia, ja tämän matkan vuoksi se parani entisestään . Myös itseluottamukseni kasvoi todella paljon ja opin että miten maatalous Irlannissa eroaa Suomesta.

Irlannissa puhuin paljon rohkeammin englantia kuin mitä Suomessa. Olen itse hyvin sosiaalinen ihminen ja tulen helposti toimeen uusien ihmisten kanssa joten minun oli erittäin helppo jutella ihmisten kanssa ja itsevarmuuteni jutella ihmisten kanssa vain kasvoi matkan vuoksi.

Matkan jälkeen olen huomannut että menen paljon rohkeammin juttelemaan myös vieraille ihmisille jos tarvitsen apuja ja neuvoja. Ja rohkaistuin myös muutenkin mm. matkustamisen suhteen, kun en ollut aikaisemmin matkustanut ennen reissua.

Liikkuvuusjakso herätti mielenkiintoani lisää lähteä vierailemaan muissa maissa ja näkemään niiden kulttuurit. Myös oman kielitaidon parantaminen alkoi kiinnostamaan. Jakson aikana tutustuin myös moniin uusiin mahtavi in ihmisiin, joiden kanssa uskon yhteydenpidon jatkuvat loppuelämän ajan.

6 maaliskuuta 2017

Tunnisteet: eläintenhoitaja, Erasmus+, Irlanti, kansainvälisyys, Let'sGoFurther, maatalous,