OSAO

FI EN
Tulosta
Suomeksi / In English
Etusivu / OSAO / OSAOlaiselle / Kansainvälisyys / Matkaraportteja maailmalta / Jakson aikana opin paljon Espanjan kulttuurista, Alcoin nähtävyyksistä ja tapahtumista, erilaisista tavoista työskennellä ja tapakulttuurista

Jakson aikana opin paljon Espanjan kulttuurista, Alcoin nähtävyyksistä ja tapahtumista, erilaisista tavoista työskennellä ja tapakulttuurista

Jakson aikana opin paljon Espanjan kulttuurista, Alcoin nähtävyyksistä ja tapahtumista, erilaisista tavoista työskennellä ja tapakulttuurista

Hotelli AC Hotel Ciutat d’Alcoi, Alcoi, Espanja

Taustatiedot

Opiskelen 3. vuotta matkailupalvelujen tuottajaksi. Minulla on kaksoistutkinto. Ulkomaan työssäoppimiseni oli 18.4-23.5.2015 Espanjan Alcoissa. Ensin olin yksi ja puoli viikkoa vuoristohotellissa Masia La Motassa, joka oli n. 5km vuoristoon. Loppuajaksi siirryin Alcoin keskustassa sijaitsevaan AC hotelliin, sillä koettiin, että se olisi minulle sopivampi vaihtoehto. Luokkakaverini oli myös työssäoppimassa samassa hotellissa.

Ennen matkaani vierailin hotellien nettisivuilla saadakseni pienen käsityksen, mihin olin menossa töihin. Ennen lähtöä suoritin myös kv-verkkokurssin, josta oli hyvin paljon hyötyä matkavalmisteluissa. Yhteyttä työssäoppimispaikkaani pidettiin sähköpostitse.

Lentoliput ostimme luokkakaverini kanssa omatoimisesti. Ensin matkustimme junalla Helsinkiin, josta sitten lensimme Alicanteen. Alicantessa meitä oli vastassa henkilöt Magui ja Alex, jotka auttoivat, jos oli jotain ongelmia.


Saapuminen kohdemaahan ja -kaupunkiin

Meitä vastassa oli siis Xarxan työntekijät Alex ja Magui. He tulivat meitä vastaan Alicanten lentokentälle. Vastaanotto oli vähän sekavaa, sillä kentällä oli paljon ihmisiä. Poskipusujen jälkeen minä ja luokkakaverini lähdimme Alexin autolla kohta Alcoita. Sinne ajaa kesti n.40min. Matka tuntui todella lyhyeltä, sillä maisemat olivat todella kauniit. Alex ei puhunut kovin hyvää englantia, joten suurin osa matkasta meni täydessä hiljaisuudessa. Alex halusi ajaa Alcoin keskustan läpi, jotta me näkisimme, minkälainen paikka se oli. Mielestäni se oli todella kaunis ja rakennukset olivat vanhoja ja kauniita. Jokaisen parvekkeessa roikkui valkoinen lippu, minkä keskellä oli punainen risti. Lippu symboloi kaupungin suurinta ja tärkeintä festivaalia, nimeltään Maurit ja Kristityt. (Moros y Cristianos)

Alcoi on pinta-alaltaan n. Kempeleen kokoinen kaupunki, mutta väkiluvultaan Alcoi on suurempi. Kaupunkiin mahtuu n. 61 000 asukasta. Rakennuksia oli tiheään ja Alcoissa oli monia siltoja, sillä kaupunki oli täynnä suuria rotkoja, mikä teki siitä hyvin kauniin ja uniikin. Liikenne Alcoissa on hyvin etelä-eurooppalaista; hurjaa ja mutkikasta. Ihmiset olivat todella ystävällisiä. Asuinympäristö oli todella erilaista verrattuna Ouluun, jossa on paljon harvemmin asutusta.

Asuntolamme sijaitsi vähän korkeammalla, joten sieltä näkyy hyvin Alcoin keskusta. Valitettavasti meidän parveke oli juuri toiseen suuntaan, joten näimme vain taloja, jotka olivat vähän korkeammalla. Meillä oli kiva pieni kattohuoneisto, jossa viihdyimme hyvin. Uunia asunnosta ei löytynyt ollenkaan, mutta pärjäsimme ilman. Muurahaisia oli aika paljon asunnossa, mutta emme välittäneet niistä. Asuntoon olin tosi tyytyväinen.


Työssäoppiminen / opiskelu

Ensimmäiset 1,5 viikkoa olin vuoristossa sijaitsevassa hotellissa nimeltä Masia La Mota. Se on pieni ”maalaishotelli”, jossa on vain 12 huonetta. Siellä oli aina todella rauhallista, sillä asiakkaita ei niinkään ollut. Työpäiväni meni usein seurailleissa, mitä muut tekee. Suurin osa työntekijöistä puhui englantia, mutta eivät sitä mielellään puhuneet. Asunnostani oli n. 10km hotellille, joten hotellin puutarhuri haki minut aina aamuisin töihin. Työaikani siellä ei ollut mitenkään aikataulutettua, joten en osannut koskaan sanoa, monelta pääsisin töistä pois.

Minulle opetettiin, kuinka he siivoavat hotellihuoneita, valmistavat aamiaista asiakkaille, sekä miten tehdä ravintolavarauksia. Ne olivat pääkohdat, mitä La Motassa ollessani opin.

Puolentoista viikon jälkeen olin yhteydessä Alexiin, jonka mielestä minun oli parasta vaihtaa työssäoppimispaikkaa. La Mota ei täyttänyt sitä tarkoitusta, mitä lähdin ulkomaille oppimaan, sillä minulla ei hotellilla ollut paljon tekemistä. Masia La Motasta lähdin hyvillä mielin, sillä hotellinjohtaja ymmärsi täydellisesti, miksi olin vaihtamassa työssäoppimispaikkaa ja piti pienen jäähyväispuheen.

Samana päivänä kävin tutustumassa uuteen työssäoppimispaikkaani eli AC Hotel Ciutat d’Alcoihin. Se oli todella moderni ja uudennäköinen ja sijaitsi keskellä Alcoin keskustaa. Siellä oli paljon enemmän henkilökuntaa ja hotellihuoneita löytyi 84. Siellä minulle riitti enemmän tekemistä ja päivät kuluivat nopeasti. Osa työntekijöistä ei puhunut ollenkaan englantia, mutta jotain kautta silti ymmärsimme, mitä he meille yrittivät kertoa. Siitä saimmekin hotellinjohtajalta hyvää palautetta.

Luokkakaverini oli jo ollut sen ajan siinä hotellissa, minkä olin La Motassa. Hän näytti minulle paikkoja ja kertoi, minkälaista siellä on olla töissä. Yhdessä pääsimme siivoamaan hotellihuoneita, auttamaan aamupalassa, järjestelemään kokoushuoneita ja tekemään varauksia.

Mielestäni käyttäytymisodotukset eivät poikennut juuri ollenkaan Suomen työssäoppimispaikoista. Ajankäsite espanjalaisilla on kuitenkin erilainen. Suomen lounasaikaan espanjalaiset syövät aamupalaa ja lounas syödään kello 2-4 aikaan. Illallista he syövät vasta myöhään illalla. En mielestäni käyttäytynyt mitenkään erilaisesti, kuin miten Suomessa käyttäytyisin. Olin avulias ja ystävällinen ja sain siitä todella hyvää palautetta. Muiden työntekijöiden mielestä minä ja luokkakaverini olimme todella hyviä työntekijöitä, vaikkemme kieltä puhuneetkaan.

Kokemus oli kaikin puolin mahtava, sillä kaikki hotellissa työskentelevät pitivät meistä ja heitä kiinnosti meidänkin asiat. Aina jos oli jotain kysyttävää, he vastasivat siihen heti ja auttoivat aina kun pystyivät. En epäröinyt hetkeäkään, jos minulla oli jokin ongelma mihin tarvitsin apua, sillä tiesin että he auttavat kyllä.


Muut käytännön asiat ja rahoitus

Rahaa meni kuukauden aikana enemmän kuin oletin. Apurahaa sain Erasmus+-hankkeelta 850€, mikä kattoi lennot sekä majoituksen. Ruokaraha koululta oli myös suuri apu, sillä ruokaan meni paljon rahaa. Omaa rahaa minulla oli käytössä n. 800€. Raha ei loppunut onneksi kesken, vaikka shoppailin todella paljon. Onneksi Espanja on halpa maa eikä ruoka ollut kallista. Kuljin aina bussilla töihin ja yksi matka maksoi 0,85€ joten sekään ei ollut paljoa. Kävin myös viikonloppureissuilla muissa kaupungeissa. Junat ja bussit olivat huomattavasti halvempia kuin Suomessa, joten niidenkään maksamisessa ei ollut ongelmaa. Olimme yhden yön Valenciassa muutaman tunnin päässä Alcoista ja saimme hotellissa henkilökunta-alennuksen, sillä sekin oli AC hotelli.


Asuminen ja eläminen kohdekaupungissa

Vapaa-ajallani arkisin saatoimme luokkakaverini kanssa vähän kierrellä Alcoin keskustaa ja tutustua eri paikkoihin. Muuten illat vietimme asunnollamme tehden ruokaa ja jutellen. Viikonloppuisin olimme aina tekemässä jotain. Teimme kaksi päiväreissua Alicanteen, topin alussa ja lopussa. Siellä vietimme päivät shoppailen ja rannalla istuen. Yksin reissu tehtiin Valenciaan, mikä on Espanjan 3. suurin kaupunki. Siellä vietimme yhden yön. Valenciassa oli suuri akvaario, missä kävimme ja vietimme aikaa myös rannalla. Suurien kaupunkien jälkeen oli ihana palata tuttuun ja turvalliseen Alcoihin, sillä se on niin paljon pienempi ja rauhallisempi kaupunki.

Kuten aikaisemminkin mainitsin, espanjalaisten ruoka-ajat ovat erilaiset kuin Suomessa, joten meidänkin ruoka-ajat muuttuivat siellä ollessamme.

Bussilla matkustaessa huomasin, että ihmiset ovat paljon sosiaalisempia ja puheliaampia kuin suomalaiset. Työkaverimmekin olivat sitä mieltä, että he ovat todella isoäänisiä. Ei ollut kertaakaan, etteikö joku ihminen tullut selittämään minulle jotain espanjaksi. Joudun vain kohteliaasti kertomaan heille etten puhu espanjaa. Monia ihmisiä kiinnosti se, että miksi olimme Alcoissa. Alcoi ei nimittäin ole mikään turistikaupunki, joten oli todella outoa melkein ainut ulkomaalainen kaupungissa.

Huomasin myös, että kun espanjalaiset puhuivat, niin he tulivat hyvin lähelle. Se tuntui niin oudolta näin suomalaisena, kun on tottunut tiettyyn etäisyyteen. Poskipusuthan ovat heille normaali tervehtimistapa, joten ei auttanut kuin vain tottua siihen. Monesti olin tottumukseltani antamassa kättä heille, niin he ottivat vain siitä kiinni ja vetivät lähelle, jotta yltäisivät pussaamaan. J

Siellä asuessani ymmärsin, että minun pitää olla enemmän avoin ja hymyileväinen, sillä jokainen antoi minulle katsekontaktia. He puhuivat minulle niin kuin vanhalle tutulle, joten päätin tehdä saman. En enää ujostellut puhua tuntemattomille, sillä siellä se on heille niin normaalia. Harva tosin osasi englantia, mutta välillä joku ihminen yllätti minut englannintaidollaan.

Asuntolassamme oli jotain espanjalaisia nuoria miehiä, jotka meidät nähdessään kysyivät, mistä olemme kotoisin. Kerrottuamme saatoimme joka ilta kuulla toisesta asunnosta huutoja: ”Olé Finlandia!”. Se oli aika huvittavaa.

Huomasin kaupassa käyntien, bussissa matkustamisen sekä muiden arkiasioiden yhteydessä, että espanjalaisilla ei ikinä ole kiire mihinkään. Kaupan kassatyöntekijät saattavat jäädä rupattelemaan pitkäksi aikaa edellä olevan asiakkaan kanssa, mikä Suomessa ei tulisi kuuloonkaan. Samoin myös bussissa kuski saattaa rupatella bussista jäävän kanssa pysäkillä useamman minuutin. Se on jotain, mitä Suomessa en ole ikinä nähnyt.

Työssäoppimisen aikana selvisin ilman mitään suuria ongelmia. Ei tullut vastaan mitään esteitä, johon olisin tarvinnut muiden apua. Asuminen ja matkustaminen tuntuivat todella helpolta ja voisin hyvin kuvitella asuvani siellä.

Hotellissa työvaatteenani olivat mustat housut, mustat työkengät sekä musta paita. Niin oli myös kaikilla muilla työntekijöillä, paitsi hotellinjohtajalla. Molemmissa hotelleissa, joissa työskentelin, pukeuduttiin mustaan, sillä se on siisti ja asianmukainen väri työvaatteena.


Liikkuvuusjakson tavoitteet ja niiden toteutuminen sekä itsearviointi

Olen aina pitänyt englannin kielestä, eikä se ole koskaan ollut minulle kovin vaikeaa, joten minun oli helppo puhua sitä. Välillä tuli hankaluuksia, sillä espanjalaisten englannin kieli ei ole niin hyvää kuin suomalaisten, joten välillä piti selittää samat asiat eri tavoin. Viiden viikon aikana opin muutamia sanoja espanjaksi, mistä oli hyötyä pienissä tilanteissa (Esim. kaupassa pyytää pussia, ruokatilaukset, kahvila-asiointi yms.)

Olen hyvin tyytyväinen työssäoppimisjaksooni, sillä se oli ainutlaatuinen kokemus. Jakson aikana opin paljon Espanjan kulttuurista, Alcoin nähtävyyksistä ja tapahtumista, erilaisista tavoista työskennellä ja tapakulttuurista.

Liikkuvuusjakso lisäsi ehdottomasti ammatillista itseluottamustani, sillä sain niin hyvää palautetta, että en voinut edes uskoa sitä. Kielitaitoa se ei kovin edistänyt, sillä englanti on aina minulla sujunut. Ehkä siinä mielessä, että pääsin sitä päivittäin puhumaan ihmisten kanssa.

Liikkuvuusjakso antoi minulle kokemusta ja valmiuden työhön. Se kasvatti määrätietoisuuttani ja kohensi itsetuntoani. Liikkuvuusjakso ei tuntunut edes työltä, sillä se oli niin upea kokemus. Tavoitteenani oli saada lisää työitsevarmuutta ja se toteutui paremmin kuin hyvin.

18 helmikuuta 2016

Tunnisteet: alcoi, Erasmus+, espanja, hotelli-, Iso-Britannia, kansainvälisyys, kokki, #matkailupalvelujen tuottaja, opiskelijaliikkuvuus