OSAO

FI EN
Tulosta
Suomeksi / In English
Etusivu / OSAO / OSAOlaiselle / Kansainvälisyys / Matkaraportteja maailmalta / Liikkuvuujakso antoi eväitä tulevaisuuteen ja itsevarmuutta tehdä töitä eri kielellä

Liikkuvuujakso antoi eväitä tulevaisuuteen ja itsevarmuutta tehdä töitä eri kielellä

Liikkuvuujakso antoi eväitä tulevaisuuteen ja itsevarmuutta tehdä töitä eri kielellä

Herweghstraße-päiväkoti, Halle, Saksa

Taustatiedot

Opiskelen lähihoitajaksi ja suuntaudun lasten ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen. Liikkuvuusjaksoni suuntautui Saksaan, ja siellä Halle-nimiseen pienempään kaupunkiin. Työssäoppimispaikkani oli Herweghstraße-niminen kansainvälinen päiväkoti ja opiskelin aina maanantaisin Vocational Training School V -nimisessä koulussa. Ajankohtana liikkuvuusjaksolla oli 3.1.2014–12.12.2014.

Tiesin työssäoppimispaikastani sen, että siellä oli ollut oppilaitoksestamme aikaisemminkin kaksi opiskelijaa. Tiesin myös opiskelupaikastani sen, että siellä oli pari vaihto-oppilasta, jotka olivat meidän koulullamme lokakuussa. Keräsin tietoa koulun opettajilta ja netistä. Luin myös aikaisemmin samassa paikassa käyneiden oppilaiden raportit matkalta. Sain nähdä kuvia työssäoppimispaikasta koulumme kv-opettajalta. Myös koulullamme vierailleet saksalaiset kertoivat heidän koulustaan Saksassa.

Yhteydenpito työssäoppimis- ja opiskelupaikkaan hoitui sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Tapasimme saksalaisten vaihto-oppilaiden mukana myös opettajat, joista osa oli vastassa Saksassa. En osallistunut kielikurssille ennen lähtöä, vaikka se kävi mielessä heikon saksan kiele ntaidon vuoksi. Opiskelin kuitenkin itsenäisesti joitain saksan kielen peruspilareita sanakirjan avulla. Meiltä opiskelijoilta velvoitettiin osallistuminen kv-verkkokurssiin, joka löytyi Moodlesta. Sieltä tein erilaisia tehtäviä, kuten tiedonhankintaa TOP-paikasta, saksan kielen harjoittelua, CV:n tekoa ja muuta lähtöä miettien hyödyllisiä tehtäviä. Matkajärjestelyt sujuivat hyvin, yhdessä muiden viiden tytön kanssa. Perustimme keskusteluryhmän, jossa sovimme matkajärjestelyistä. Autoimme keskusteluryhmän kautta toinen toisiamme esim. lentojen varaamisessa.

 

Saapuminen kohdemaahan ja -kaupunkiin

Sain kohdemaassa lämpimän vastaanoton. Meidät tultiin noutamaan autokyydillä juna-asemalta, ja viestittelimme juna-aikatauluista opettajan kanssa. Automatkan aikana opettaja esitteli Hallen kaupunkia. Saavuimme Hallen Neustadtiin, kerrostaloalueelle. Asuinalue ja meidän asuntomme piha oli alkuun melkoinen yllätys. Kerrostalon piha oli sekaisen näköinen. Sain kuulla myöhemmin, että kyseinen alue mihin muutimme, ei ollut Hallen edustavinta asuinaluetta, vaan vähän huonomaineisempaa aluetta. Asuinympäristöni näytti perinteiseltä kerrostaloasuinalueelta, jolla asui opiskelijoita ja lapsiperheitä. Siellä näytti asuvan myös varattomampia ihmisiä. Rakennukset ympäristössä olivat pääosin kerrostaloja. Rivitaloja tai omakotitaloja ei ollut paljoa.

Asuinympäristöni liikenne oli suhteellisen vilkasta. Oma asuinympäristöni Suomessa erosi Hallen asuinympäristöstä niin, että Suomessa omalla asuinalueellani on hieman modernimpia kerrostaloasuntoja, jotka on vasta rakennettu. Yhtäläisyytenä löydän kummassakin (Hallessa ja Oulussa) tosi lähellä olevan suuren marketin. Marketit eroavat vaan hintatasoltaan, joka oli Hallessa reilusti alempi. Siellä mieluusti kävi lähimarketissa isommillakin ostoksilla, sillä tuotteet olivat jopa puolet halvempia mitä Oulussa. Kosmetiikka ja hyvinvointituotteet oli hyvin edullisia ja Suomessa niistä joutuu maksamaan kaksinkertaisen hinnan. Neustadtin asuinympäristössä oli hieman turvattomampi liikkua, mitä alueella, missä Oulussa asun.


Työssäoppiminen/opiskelu

Päiväkoti, jossa olin työssäoppimassa, oli kansainvälinen päiväkoti, jossa oli ympäri maailmaa lapsia, ja he olivat eri kulttuureista. Työntekijöitä päiväkodissa oli jokaisella osastolla noin 6, eli yhteensä noin 12 vakituista työntekijää.

Tyypillinen työpäiväni kului näin:

Aamulla tulin seitsemäksi tai kahdeksaksi päiväkodille, jossa seitsemän vuorossa valmistimme lapsille aamupalaa, ja he saivat syödä noin tunnin ajan. Aamupalan jälkeen ja kasin vuorolaisten saapuessa leikimme lasten kanssa hetken, ja puoli yhdeksältä oli aamupiirin vuoro. Aamupiirillä käytiin läpi paikalla olevat lapset, laulettiin lauluja, jotka saattoivat liittyä tiettyyn teemaan. Päiväkodissa puhuttiin englantia ja saksaa, joten pärjäsin siellä hyvin englannin kielellä. Koska puhun sujuvasti englantia, minulla ei tullut kieliongelmia päiväkodilla, lukuun ottamatta pieniä tilanteita, joissa joutui etsiä tiettyä sanaa hetken. Niistä tilanteista selvisi kuitenkin käyttämällä elekieltä. Minulta odotettiin työpaikalla asiallista ja ystävällistä käytöstä. Siihen kuului vanhempien, lasten, ja muiden työntekijöiden tervehtiminen ja huomioonottaminen. Käyttäytymisodotukset eivät poikenneet juurikaan suomalaisesta päiväkodista, muuten kuin, että saksalaisessa päiväkodissa hymyiltiin enemmän ja käytettiin elekieltä ja kyseltiin toisten työntekijöiden kuulumisia.

Työssäoppimispaikassani oli esim. lasten ruokailutilanteissa aina samat rutiinit ja tyyli hoitaa ruokailu. Ruokailu hoidettiin niin, että ensimmäisenä lapset siirtyivät pöytiin jonka jälkeen he rauhoittuivat istumaan. Tämän jälkeen he lausuivat jonkun tietyn lorun tai ruokarukouksen. Ennen ruokalorun lausumista ruokailua ei saatu aloittaa. Lapset saivat hakea ruoka-astian itse aina pareittain keittiötasolta. Ruokaa sai ottaa aina yhden kauhallisen kumpaakin (kastiketta ja esim. pastaa), jonka jälkeen ottaa vasta lisää ruokaa. Suomessa lapsille yleensä annetaan ruokaa ensin kysyttäessä, onko heillä nälkä, ja hoitajat antavat lapselle lisää ruokaa. Hallen päiväkodissa lapset hoitivat itse annostelun ja lisää ottamisen. Hallen päiväkodissa lapsille pidettiin myös ns. herkkupäiviä aina tiistaisin, jolloin heille oli tarjolla Nutella-levitettä ja marmeladia leivän päälle. Tarjolla oli myös sokerimuroja ja muuta epäterveellisempää ruokaa. Nämä erikoispiirteet johtuivat mielestäni saksalaisten hieman erilaisesta ruokakulttuurista. Minuun suhtauduttiin työpaikalla oikein lämpimästi ja oloni oli tervetullut. Muut työntekijät ja päiväkodin johtaja olivat minulle mukavia ja helposti lähestyttäviä. He olivat aina auttamassa minua, jos jokin asia jäi epäselväksi tai ohjasivat jollekin, joka osaa auttaa. Minut otettiin vastaan positiivisin mielin, ainoastaan yksi työntekijä jäi vähän etäisemmäksi työyhteisössä, mutta sitä nyt sattuu joka työpaikassa.


Muut käytännön asiat ja rahoitus

Käytin rahaa matkoihin noin reilu 500 euroa. Asumiseen meni vuokran osalta 200 euroa. Ruokaan annoimme aina tyttöjen kanssa tietyn määrän rahaa, viikottain aina noin 20-30 euroa ja ostimme myös omia ruokia kaupasta. Myös ulkona söimme aina silloin tällöin, ja siihen meni reilu 100 euroa koko reissun aikana. Vapaa-ajanviettoon meni vaihtelevasti viikoittain rahaa. Vakuutukseen ei mennyt yhtään rahaa, sillä sen maksoi koulu. Shoppailuun ja muihin ostoksiin meni pari sataa euroa suunilleen. Vihjeeksi Halleen matkustaville voisin sanoa, että käyvät tutustumassa Hallen nähtävyyksiin, kuten Halloren museoon.


Asuminen ja eläminen kohdekaupungissa

Vapaa-ajallani vietin aikaa muiden tyttöjen kanssa käymällä kaupungilla, kierrellen nähtävyyksiä ja vain olemalla, sillä joidenkin työpäivien jälkeen en enää jaksanut tehdä mitään kummempaa, vaan lepo oli tarpeellisinta. Työssäoppimispaikka ei järjestänyt mitään vapaa-ajan toimintaa, mutta saksalainen oppilaitos ja sen oppilaiden kanssa järjestimme jotain toimintaa yhdessä. Myös koulun opettajat järjestivät meille yhteistä tekemistä. Opettajien johdolla kävimme mm. museoissa, kahvilassa, kiipeämässä vanhaan torniin ja tapaamassa Hallen pormestaria. Koulun oppilaiden kanssa kävimme ostamassa meille nettiliittymät puhelimiin ja tietokoneeseen. He auttoivat myös hankkimaan meille ratikoiden ja bussien kulkemiseen tarkoitetut liput.

Yhtäläisyytenä kotimaan ja kohdemaani arkipäiväisissä tavoissa huomasin sen, että päivärutiinit olivat samanlaisia niin Suomessa kuin Hallessa. Päivä aloitettiin menemällä kouluun tai töihin, sieltä monet kävivät ruokaostoksilla ja illalla vietettiin aikaa ystävien tai perheen kanssa. Arkipäivän rutiinit olivat hyvin pitkälti samanlaisia mitä suomessa opiskelijoilla ja työssäkäyvillä. Eroavana tekijänä huomasin arkipäiväisissä tavoissa sen, että saksassa tunnuttiin harrastavan liikuntaa vähemmän mitä suomessa. En nähnyt kaupungilla ihmisiä urheilukassien kanssa tai törmännyt esim. yhteenkään lenkkeilijään, mihin Suomessa törmää usein. Kohdemaassa asuminen vaikuttaa niin käyttäytymiseeni eri tilanteissa, että olen rohkeampi puhumaan kieliä tuntemattomille ihmisille, olen muutenkin rohkeampi uusissa tilanteissa ja työssäoppimiset Suomessa sujuvat tuosta noin vaan. Opiskelussa työssäoppimisesta ulkomailla oli hyötyä niin, että Suomessa opiskellessa ei hävetä pyytää apua tai kysyä tyhmiä kysymyksiä opettajilta tai muilta. Olen myös valmiimpi uusiin haasteisiin ja mahdollisesti vaihtamaan opiskelumaata myös jossain vaiheessa uudestaan tulevaisuudessa. En huomannut merkittäviä eroja suomalaisten ja saksalaisten käyttäytymisessä. Ainoastaan työpaikalla saksalaiset ja muista maista tulleet työntekijät olivat hiukan avoimempia, ja kyselivät muiden työntekijöiden kuulumisia ahkerammin mitä suomessa. Työpaikkakulttuuri oli avoimempi mitä Suomessa, ainakin tässä päiväkodissa, jossa itse työskentelin.

Kohdemaassa asuminen ei vaikuttanut mitenkään minun pukeutumiseeni eri tilanteissa. Työssäoppimispaikalle en jaksanut pukeutua mitenkään erikoisesti, vetäisin aamulla päälle ne vaatteet, mitkä ensimmäisenä tuli vaatekaapista vastaan. Väsyneenä aamulla ei jaksanut tai jaksa edelleenkään miettiä mitä töihin laittaa päälle, mutta vapaa-ajalla panostin tyyliin enemmän. Vapaa-ajalla kerkeää enemmän miettiä eri asukokonaisuuksia, ottamatta sattumanvaraisesti jotain mitä kaapista löytyy. Kohdemaa kaupungin ja suomen ihmisten pukeutuminen erosi paljonkin toisistaan. Saksassa ihmiset pukeutuivat omalla tavallaan. Mitä hallelaisten pukeutumisesta huomasin ja minulle kerrottiin, oli se, että he näyttivät suosivan kirpputoreja ja vanhanaikaisempia vaatteita.

Kohdemaassa asuminen vaikuttaa muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa olemiseen siten, että uskallan rohkeammin lähestyä uusia ihmisiä, ja erityisesti ulkomaalaisia. Kohdemaassa asukkaat tervehtivät toisiaan reippaasti ja rohkeasti. Työpaikoilla ja vapaa-ajalla ihmiset tervehtivät toisiaan samaan tyyliin mitä Suomessa. Aamulla toivotettiin huomenet, kyseltiin kuulumisia ja lähtiessä toivotettiin huomenet. Kohdemaan työpaikalla ja oppilaitoksessa kommunikoitiin avoimesti ja vaihdeltiin kuulumisia. Suomessa tervehdin ihmisiä samalla tavalla mitä Saksassa, ehkä kuulumisten kyseleminen jää enemmänkin tauolle. Minulla oli mielestäni helppo omaksua paikallisia tapoja, sillä en kokenut että ne erosi Suomen tavoista kovin paljoa. Ainoastaan ruokakulttuuri oli hieman poikkeava. Yllättäviä tilanteita matkallani ei tullut eteen, lukuun ottamatta muutaman kerran eksymistä. Näistä tilanteista selvisi hyvin kysymällä vastaantulijoilta ja soittamalla muille tytöille.


Liikkuvuusjakson tavoitteet ja niiden toteutuminen sekä itsearviointi

Vieraan kielen käyttö tuntui mielestäni helpolta oikeastaan joka tilanteessa. Englannin puhumiseen tottui hyvin nopeaa, ja oli helpottavaa, että asunnollamme sai puhua Suomea muiden tyttöjen kanssa. Ainoastaan hieman vaikealta oli saada selitettyä ammattisanastoa englanniksi ja niin, että päiväkodissa ymmärrettiin mitä yritin hakea. Jakso onnistui mielestäni oikein hyvin ja se oli opettava kokemus. Opin olemaan rohkeampi ja puhumaan englannin kieltä entistä rohkeammin. Opin kommunikoimaan vieraalla kielellä, vaikka englannin kieli ei ollut minun ja päiväkotityöläisten yhteinen kieli. Ainoastaan yksi henkilö oli Britanniasta, ja hänelle englannin kieli oli äidinkieli. Liikkuvuusjakso lisäsi ammatillista itsetuntoa ehdottomasti. Se antoi minulle eväitä tulevaisuuteen ja itsevarmuutta tehdä töitä eri kielellä. Liikkuvuusjakso antoi uskoa siihen, että voin mahdollisesti tehdä pitempäänkin töitä ulkomailla.

30 joulukuuta 2015

Tunnisteet: Erasmus+, Halle, kansainvälisyys, lasten ja nuorten hoito ja kasvatus, lähihoitaja, opiskelijaliikkuvuus, Saksa