OSAO

FI EN
Tulosta
Suomeksi / In English
Etusivu / OSAO / OSAOlaiselle / Kansainvälisyys / Matkaraportteja maailmalta / Päiväkirjamerkintöjä Landsteden vierailusta

Päiväkirjamerkintöjä Landsteden vierailusta

Päiväkirjamerkintöjä Landsteden vierailusta

Landstede, Hollanti

Ensimmäinen viikko

01.02.2015 sunnuntai aamu ja kello soi kuudelta. Oulussa on meneillään lumimyrsky ja meinasihan tyttöjä väsyttää, kun ei paljoa nukuttanut edellisenä yönä.

Lentokentällä joimme aamukahvit ja lentohan oli luonnollisesti puolituntia myöhässä. Molemmat nukuimme Oulusta Helsinkiin asti koneessa. Helsingin lentokentällä käytiin syömässä Petri Waltterin suosittelemassa paikassa ja ravintola oli täynnä rajavartiolaitoksen työntekijöitä, joten kivaa oli!

Amsterdamiin Schipholin kentälle matka sujui mainiosti, ilmaista tarjoiltavaa koneessa nauttien. Landsteden Sven oli meitä vastassa kentällä, oli jo kysellyt muita naisia matkaansa vahingossa, mutta heillä oli ollut kiire turisteina kahvilaan. Onneksi kehtasimme huudella Sveniä ääneen niin kovasti, että löysimme oikean ihmisen luokse. Ajoimme tunnin verran Harderwijkiin, puhuen niitä näitä. Olimme onnekkaita koska ei ollut ruuhkaa, Svenin mukaan joskus kyseisessä matkassa voi mennä jopa 3 tuntia.

Perillä haimme kyytiin englantilaisen Nigelin, vanhemmalla herrasmiehellä oli ihan uskomaton mielikuvitus ja huumorintaju! Sven tarjosi ruoat meille Tennesee Steakhousessa, paikka oli kuulemma perinteinen Hollantilainen ravintola! Meinasivat että koska olemme viikinkien jälkeläisiä ja syödään poroja niin kuin Englannissa fish and chipsejä, voisimme kerätä lunta kasaan ja nukkua ulkosalla ensimmäisen yön. Saimme sitten onneksi kuitenkin ihan mielettömän hyvän huoneen, jossa oli paremmat peitot ja tyynyt kun meillä kotona. Huone oli 4 hengen, mutta saimme olla siellä kahdestaan. Uskomaton fiilis!


2.2.2015 maanantai

Aamulla heräsin ennen kun kello soi ja menin käymään ulkona, Pauliinan herätin sen jälkeen. Ehdin pedata sängyn ja pakata tavarat kasaan Pauliinan vielä pyöriessä peiton alla. Yövyimme väliaikaisessa vierashuoneessa, mutta kolmen viikon majoituspaikkana toimii huone kerrosta ylempänä. (Täysin identtinen)

Kävimme läheisessä ravintolassa (nimeltään De Toko) aamukahvilla, joka on ilmaista täällä ja sitten Sven nappasi meidät kyytiin. Armeijan tukikohdasta (Spoor kazeerna) Ermelosta ajaa autolla noin 15min Landstedeen sotilaskouluun. Siellä on erillinen turvallisuus- ja sotilaallinen puoli.

Kuuntelimme Svenin ja oppilaiden kehityskeskusteluita, tulkkina meillä toimi Ciara englanninopettaja, koska keskustelut käytiin hollanniksi. (Mutta me ymmärsimme jo vähän mistä he puhuivat!)

Sven antoi meille tehtäväksi etsiä läheinen marketti nimeltään Jumbo, sanoi jos meillä menee yli 1,5h laittaa koirat perään.

Stefan mekaanikko-opettaja esitteli meille koulun alueen ja rakennuksia, sotilaallisella puolella voi opiskella mekaanikon, lääkintä tai sotilaan perustaitoja. Turvallisuuspuolen opettaja Andy esitteli meille opintorakennetta, joka aloitetaan asteikolta 2 (asteikot 1-5) ja jatketaan 3. Sotilaallisen puolen opiskelijat valmistuessaan saavat armeijaan haastatteluajan, loppu on heistä kiinni pääsevätkö töihin sinne. Sillä puolella kaikki oppilaat aloittavat n.16- vuotiaina. Turvallisuuspuolella oli hieman vanhempiakin, 18- vuotiaita. Opintorakenteista avaamme lisää esityksessämme toukokuun lopussa.

Koulun jälkeen Sven vei meidät paikalliseen pikaruokalaan maistamaan hollantilaisia perinteisiä purtavia. Tarjolla oli uppopaistettuja liharullia. Oli ihan hyviä.

Tukikohdassa menimme syömään päivällistä klo18, sitä ennen täällä ei lämmintä ruokaa syödä. Ravintolan vieressä on sotilaiden ajanviettopaikka, johon menimme tutustumaan. Kummankaan pankkikortti ei käynyt siellä, koska tässä tukikohdassa ei käteistä käytetä ollenkaan, niin eräs työntekijä maksoi omalla kortillaan meille juomat. Kyllä hävetti ja olimme kiitollisia.

Nyt iltapuuhat ja aamulla pääsemme eksymään, koska saimme tehtäväksi tutkia tukikohtaa tarkemmin ja tämä paikka on valtava.

3.2.2015 tiistai

Aamun aloitimme kävelemällä tukikohdassa, tutkien mitä yksiköitä alueella on.

Näimme klo:11 aikaan Svenin ravintolassa, saimme passit armeijan alueelle kolmeksi viikoksi, jotta pääsemme kulkemaan myös porttien ulkopuolella.

Ermelon tukikohdasta lähdimme Harderwijkin keskustaan, pikaisesti vain pyörähdimme autolla siellä. Näimme samalla Landsteden toisen yksikön missä voi opiskella mm. taiteita, kauneus ja hoitoalaa. Aikalailla samoja linjoja mitä OSAO:lla on tarjolla.

Kaupunki oli uskomattoman kaunis! Kuvaamaan emme nyt ehtineet, mutta menemme sinne myöhemmin kiertelemään pyörällä ja tutkailemaan tarkemmin. Kaupungissa on pystyssä vielä muutamia metrejä muuria sodan ajalta, todella iso kirkko, tuulimyllyjä, pikku putiikkeja ja ravintoloita. Kaupunki muistuttaa vanhaa Englantia, ja joiltakin osin tulee mieleen televisiosarja Emmerdale. Keskustasta menimme suoraan koululle ja aloimme suunnittelemaan tulevien viikkojen aikatauluja. Koulussa on menossa näyttö/koeviikko, kaikki opettajat ovat todella kiireisiä ja oppilaita näkyy ihan muutamia. Normaalisti koulussa oppilailla on sotilaspuvut päällä, mutta ISIS- terroristiryhmän uhkauksien vuoksi, oppilaat joutuvat olemaan siviilivaatteissaan.

Opettajat olemme melkein kaikki nähneet, mutta nimet menevät ihan ohitse kun niitä tulee niin paljon. Vastaanotto on ollut todella lämmin. Noin puolet opettajista on armeijan leivissä, isoja herroja, tai entisiä armeijan kouluttajia.

Veimme koululle opettajille salmiakkia, mutta hehän tykkäävät siitä. Eli ei mennyt putkeen meidän yritys saada tuotua jotain omituista heille. Englantilaiset eivät kuulemma tykkää salmiakista, pitääkin Nigelille maistattaa seuraavaksi.

Saimme pyörät käyttöön heti, Svenin antoi meille tehtävän pyöräillä koulun jälkeen Ermeloon n.10km. Hän kysyi haluammeko karttaa avuksi ja kieltäydyimme ja kerroimme ottavamme matkan seikkailuna. Hyvin osasimme! Liikennesäännöt ovat vähän hukassa, täällä pyöräilijä saa ajaa miten vain, ilman kypärää kunhan on vain etu- ja takavalot kunnossa. Kolari pyöräilijän kanssa on aina autoilijan syy.

Täällä ihmiset ovat ystävällisiä, ruoka on hyvää ja maisemat kauniit. Kelpaa elellä täällä. Tämä viikko meillä menee turvallisuuspuolella oppilaiden kanssa tunneilla, ensi viikkona alkaa kokemus sotilaspuolen oppilaiden kanssa.


4.2.2015 keskiviikko

Kiitos elämälle mikä päivä meillä oli! Pakko näin aluksi sanoa, että olemme niin etuoikeutettuja ja onnekkaita että pääsimme tänne! Tämä tunne on ihan uskomaton.

Aamulla ajattelimme että tänään tulisi lyhyt blogi, koska meillä alkoi hommat vasta kello 15. Siihen saakka saimme vain olla rauhassa ja kiertelimme tukikohtaa, löysimme myös salin missä saamme käydä.

Menimme koululle tutustumaan turvallisuuspuolen näyttötiloihin ja millä tavalla näyttöjä koulussa pidetään. Kokonainen kerros oli varattu niille ja eri näyttöjä varten oli kasattu erilaisia huoneita.

Päivän ohjelmana oli jalkapallo-ottelu Zwollessa, johon ajaa 30min autolla. Paikallinen jalkapalloseura Pec Zwolle otteli omalla kotikentällään. Turvataso pelissä oli luokkaa B. (A kevyt- C raskas)

Olimme järjestyksenvalvoja harjoittelijoina ja näin pääsimme joka paikkaan. Ensimmäisenä opiskelijoille pidettiin tiedotus tapahtumasta ja järjestelyistä, oppilaat kokoontuivat luokkatilaan. Siellä kaikille jaettiin tehtävät ja paikat joilla ilta työskenneltäisiin. Seuraavaksi kiersimme rakennuksen turvallisuusopettajien kanssa, (Andy ja Robert) pysähtyen porteille katsomaan miten homma siellä toimii ja mitä oppilaiden tulee porteilla tehdä. Porteilla oli eri käytännöt riippuen ketkä vierailijat niistä kulki. Tosifaneille tehtiin kaikille turvatarkastus, mutta toisella portilla tarkastukset oli satunnaisia. Vip portilla vain käytännössä tervehdittiin tulijoita.

Pääsimme jalkapallopelaajien pukukoppikäytäville, sekä pelikentälle ennen pelin alkua. Nurmikko on tekonurmea ja kenttä on valtava. Onneksi emme astuneet nurmessa olevan viivan yli, koska siitä saa kuulemma 500e sakkoa ja 3 vuotta pääsykieltoa peleihin ja porttikiellon kyseiselle areenalle. Katsomossa on olemassa paikat jotka maksavat 10 000e kaudelta. Sieltähän mekin saimme sitten peliä seurata! Peliä oli yhteensä seuraamassa arviolta 20 000 henkilöä.

Päästiin myös päävalvomoon, minne ei todellakaan ole ulkopuolisilla asiaa. Siellä oli paikalla poliisipäällikkö, stadionin turvallisuuspäällikkö ja monitorien vahtijoita. Ensi kerralla ei päästä sinne, koska pelin turvallisuusluokka on silloin C, ja kaksi toisiaan vihaavaa joukkuetta pelaa vastakkain. Silloin on yhteenottoja kuulemma tiedossa. Loppupelin seurasimme vipin anniskelualueelta, ihan kentän sivussa.

Kyseessä oli ensimmäinen jalkapallopeli mitä koskaan olimme paikanpäällä nähneet, Pec Zwolle voitti 4-0.


5-6.2.2015

Meillä oli aika leppoisa torstai-päivä, kävimme koululla haastattelemassa sotilaspuolen opiskelijoita ja turvallisuuspuolen opettajia.

Löysimme lyhemmän reitin koululle, se kulkee metsän läpi. Ainoa vain että siellä ei ole katuvaloja ollenkaan niin saamme Svenin mukaan käyttää sitä vain valoisaan aikaan. Täällä on villisikoja luonnossa paljon, Sven pelkää sellaisen hyökkäävän kimppuumme.

Koko viikkona kun olemme olleet tukikohdassa, yksikään sotilas ei ole puhunut meille, niin sovimme Svenin kanssa että tänään se tapahtuu. Pääsemme viettämään vapaailtaa! Tulimme kasarmille omaan huoneeseemme, laittauduimme hieman ja lähdimme kohti kasarmin ajanvietto paikkaa tutustuaksemme sotilaisiin. Tutustuimme vanhempaan korpraaliin Wijnandiin ja lääkintäpuolen kuskiin Blanchetteen, he sanoivat voivansa esitellä kasarmin aluetta meille ja lupasivat kertoa meille Hollannista, sekä sen puolustusvoimista.

Tänään vähän väsytti mutta edessä oli kiva päivä. Menimme Center Parcsiin, jossa oli isot musiikkifestivaalit. Paikka oli tunnin matkan päästä Ermelosta autolla. Olimme kuuntelemassa ohjeistusta, joka kesti melkein kaksi tuntia. Huono ohjeistus, mutta se ei ollut turvallisuusalan asiantuntijan pitämä.

Sen jälkeen jouduttiinkin lähtemään, koska meidän opettajan piti hakea hänen lapset ja meille ei ollut muuta kyytiä sieltä pois. Robert jätti meidät Ermeloon, jossa aloimme etsiä ravintolaa. Löysimme yhden joka oli vielä kiinni. Kävelimme toiseen kaupunginosaan, Putteniin jossa kierreltiin ja etsittiin ruokapaikkaa. Valikoiduksi tuli 2brothers, jossa oli kivaksi yllätykseksi ruotsalainen tarjoilija. Siellä söimme hyvät hampurilaiset ja tarjoilija soitti meille taksin Ermeloon, takseja oli kaupungissa liikkeellä hurjat yksi.

Koska on viikonloppu, kasarmilta on sotilaat lomilla. Saamme olla ihan rauhassa täällä.

7.2.2015 lauantai

Aamulla piti herätä puoli 9, koska meidän kuului olla jalkapallokentällä 12. Kyseessä oli pieni paikallisten välinen ottelu, mutta koska niissäkin kuulemma nuorten vanhempien tunteet kuumenevat helposti, tarvitsee niissäkin olla valvomassa. Emme olleet käyneet siellä aikaisemmin ja pyöräilimme sinne, niin varauduimme lähtemään ajoissa. Olimme itseasiassa siellä puolen aikoihin jo, kunnes kuulimme eräältä turvallisuuspuolen pojalta, Ramon, että kaikki muut tulevat vasta yhdeksi. No siellä sitten tutustuttiin Ramoniin paremmin ja juotiin kahvia.

Olimme eri järjestyksenvalvoja ryhmissä Pauliinan kanssa, Pauliina oli Ramonin kanssa ja minä sellaisen todella pienen tytön kanssa, nimeltään Dominique. Kiertelimme jalkapallokenttää ympäriinsä ja vahdimme, etteivät katsojat vie juomia istuma-alueelle. Tehtäviimme kuului myös, että pelaajat pääsevät kentältä turvallisesti pukukoppeihin. Jalkapallo on täällä ihan sairaan iso juttu, ihmiset elävät jalkapallosta, mikä tarkoittaa että täällä on myös huligaaneja riittävästi.

Pelin jälkeen lähdimme syömään kiinalaiseen ravintolaan, Ramon ja Dominique liittyi meidän seuraan. Pyöräilimme Harderwijkin keskustaan jossa eräs Dan, turvallisuuspuolen oppilaista kävi näyttämässä meille, missä ravintola sijaitsee. Söimme viiden kierroksen ateriat ja jokaisella kierroksella sai valita menusta kolme syötävää. Kello alkoikin olla jo kymmenen joten poljimme takaisin Ermeloon. Siellä sotilaspoliisit saivat nauraa meille ihan kunnolla, koska tytöt eivät oikein päässeet portista alueelle ilman häsläystä. Pyörän pitäisi mennä toisesta portista ja itse toisesta, no eihän se toinen portti auennut niin mentiin sitten samasta yhdellä kertaa ja se oli varmasti tosi huvittava näky.

Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi kiva päivä!


8.2.2015 sunnuntai

Lepopäivä. Harderwijk ja Ermelo on tosi uskonnollista aluetta, sunnuntaisin mikään ei oikein ole auki. Perheet käyvät perinteisesti ravintolassa syömässä 19 maissa. Kasarmi oli ihan tyhjä sotilaspoliiseja lukuun ottamatta. Me nukuimme hyvin ja suunnittelimme esityksen pitämistä oppilaille tulevalla viikolla

Lähdimme moikkaamaan Nigeliä koulun lähelle, juteltiin siinä muutama tunti ja jatkoimme Harderwijkin keskustaan syömään, koska armeijan ravintola ei ole viikonloppuisin auki. Sunnuntai oli oikein mukava, olemme oppineet kulkemaan täällä hyvin ja ihana kun olemme löytäneet myös mahtavia uusia ystäviä!

Toinen viikko


9.2.2015 maanantai

Meitä peloteltiin ihan hulluna siitä, että sotilaspuolen oppilaat ovat niin uskomattomassa kunnossa fyysisesti ja että suomalainen nuori nainen itkee heidän liikuntatunneilla. Salille mars ja mars! Ei vetänyt vertoja millään Sami Alalaurin crossfitille, mutta sai siellä lämmöt päälle. Siis kyllähän he juoksevat kuin gasellit ja hyppivät kuin kengurut, mutta salilla pärjättiin paremmin kuin moni tyttö. Terveisiä vaan Samille että tammikuun liikuntatunnit auttoi näitä oppilaita!

Siellä piti olla vain yksi luokka, mutta kummasti toinen poikaporukka tuli myös treenaamaan. Koululla ei kamalasti tyttöjä ole, niin uskon poikien olevan kiinnostuneita mistä olemme tulleet ja mitä siellä teemme.

Joka aamu koulun aukiolla on vahvuuslaskenta, sotilaspuolen opiskelijat seisovat asennossa muodossa ja yksi luokalta ilmoittaa vahvuuden. Jos jollakin on synttärit, joutuu osa opiskelijoista muodon eteen laulun ajaksi tekemään punnerruksia. Turvallisuuspuolen oppilaat seisovat myös omalla puolellaan rennossa muodossa, heilläkin suoritetaan vahvuuslaskenta.

Illalla vietimme aikaa tukikohdassa sotilaiden kanssa ja kuunneltiin musiikkia. Soitettiin niille myös suomalaisia biisejä, he sanoivat, että Suomen kieli kuulostaa Irakin kieleltä.

Ja he tiesivät Lordin, voivoi.


11.02.15 keskiviikko

Saimme haastatella Sveniä. Hän kertoi mitä odotuksia meidän reissusta oli, miten saavutimme ne ja mitä meistä piti. Todella haikea olo, mielestäni Limingan yksikössä ja Landstedessä saadaan olla onnellisia siitä miten hyvä opettaja porukka sinne onkaan saatu kasaan. Jos opettajien ja oppilaiden väliset suhteet saadaan pidettyä avoimina ja rehellisinä, ei opiskelijalla ole mitään vaikeuksia suoriutua kuin kiitettävästä opinnoistaan. Ilmapiiri ratkaisee todella paljon. Landstedessä keskitytään todela paljon siihen kuinka oppilaat voivat ja miten heidän kotonaan menee. Tästä olimme hieman kummissamme, jos oppilaan vanhemmat ovat vaikka eronneet, opettajat ymmärtävät jos oppilas ei ole aina ihan aikataulussa tehtävissään.

Sven myös haastatteli meitä, mitä pidimme koulusta, ihmisistä, opettajista ja maasta. Svenin tarkoituksena olikin, että tutustuisimme mahdollisimman paljon ihmisiin niin koulun kun armeijankin puolelta. Hän ei halunnut meille liikaa sovittuja tekemisiä, koska reissu oli muutenkin ensimmäinen eikä hän sillä ollut oikein osannut miettiä mitä voisimme siellä tehdä. Niinpä saimme onneksemme olla joka paikassa mukana ja vaan seurailla ja kokeilla uusia asioita. Puhuimme Svenin kanssa, että jatkossakin sinne tulisi päästä vain armeijan käyneitä, hieman vanhempia ja motivoituneita oppilaita, jotta reissusta saisi kaiken irti.


Pe 21.2.15

Minä tulin todella kipeäksi, sitä oli kuulemma liikkeellä siellä, mutta olimme sopineet turvallisuuspuolen oppilaan Hendryn kanssa menevämme syömään hänen kotiinsa ja sitä ennen menimme katsomaan hänen ystäviensä futsali-peliä paikalliseen pelihalliin. Hendry haki meidät Ermelosta kotiinsa ja hänen koko perheensä oli siellä. Kerroimme, ettei tallainen ole Suomessa normaalia ja kuinka onnellisia olemme heidän vieraanvaraisuudestaan. Hendryn perhe on uskossa. Heillä luettiin raamattua ennen syömistä ja ruokailun jälkeen. Hänen vanhemmat eivät puhuneet englantia kovin hyvin joten Hendry toimi meille tulkkina. He olivat erittäin kiinnostuneita Suomesta ja siitä mitä me olemme elämässämme tehneet. Heille oli myös erittäin outoa kuultavaa kuinka nuorena olemme yksin muuttaneet. Heidän naapurissaan oli sikafarmi johon pääsimme myös tutustumaan. Kokemus oli silmiä avaava ja en olekaan sianlihaa sen jälkeen syönyt. Vierailun jälkeen Hendryn kolme vanhempaa siskoa olivat järjestäneet meille illanistujaiset läheiseen kahvilaan. Siellä oli siskosten ystäviä ja puolisot paikalla, erittäin mukava ele! Hendry ajoi meidät illalla takaisin Ermeloon.


22.2.15

Viikonloppu meni sairastellessa. Sunnuntaina menimme Zwollaan toiseen jalkapallopeliin, mutta olin niin kipeä, ettei siitä oikein mitään jäänyt käteen. Harmitti kyllä kovasti.


Viimeinen viikko

Huh.. Reissu on takana ja tehtävät edessä.

Viimeisellä viikolla meillä ei oikein ollut nettiä käytössä, Kasarmilla oli joitakin yhteysongelmia, siksi jouduimme päivittelemään videoilla blogiin, että saimme jotain laitettua viikosta. Meillä oli Suomi esitysten pitämistä päivittäin luokille, voimankäytön opettamista turvallisuuspuolen oppilaille, tankkiajelua puolustusvoimien sotilaspoliisien kanssa, haastatteluita oppilaiden kanssa ja tulevien uusien oppilaiden pääsykokeet joita saimme olla seuraamassa ja arvioimassa! Oppilaat molemmilla puolilla ihastelivat Osaon videota Limingan yksiköstä ja sitä miten monipuolisesti pääsemme asioita oppimaan. Kerromme esityksessämme miten Suomessa ja Hollannissa vartijoiden tehtävät ja oikeudet poikkeavat.

Viimeisen viikonlopun olimme Wijnandin kotona, Pohjois-Hollannissa, ihan Saksan rajalla (2h ajomatka Ermelosta) ja Pauliina vuorostaan oli kipeä. Kävimme vanhalla keskitysleirillä, veti aika hiljaiseksi. Se että maailma on ollut niin sairas, on edelleen ja kukaan ei opi historiasta mitään, vaan samat virheet tehdään vaan uusilla konsteilla.

Saimme tehdä reissussa vaikka mitä jännää, tutustuttiin niin hyviin ihmisiin ja oli kyllä silmiä avaava kokemus. Tajusimme että haluamme tehdä töitä kansainvälisesti, asua Hollannissa ja tehdä siviilivirkaa puolustusvoimille. Loimme hyviä kontakteja Hollantiin, joita ihan varmasti tulemme käyttämään apuna uusien unelmien tavoittelemisessa.

18 helmikuuta 2016

Tunnisteet: alankomaat, Erasmus+, hollanti, järjestyksenvalvoja, kansainvälisyys, landstede, opiskelijaliikkuvuus, turvallisuusala, turvallisuusvalvoja