OSAO

FI EN
Tulosta
Etusivu / OSAO / OSAOlaiselle / Kansainvälisyys / Matkaraportteja maailmalta / Sain toteuttaa unelmia, mitä olen aina halunnut kokea

Sain toteuttaa unelmia, mitä olen aina halunnut kokea

Sain toteuttaa unelmia, mitä olen aina halunnut kokea

Queen Mary's palvelukoti, Hastings, Iso-Britannia

Opiskelen lähihoitajaksi Osao Kontinkankaan yksikössä ja erikoistumisalani on kuntoutus.

Työskentelimme Queen Marysin palvelukodissa ja kävimme ensimmäisen viikon kielikurssia. Liikkuvuusjaksoni oli 2.10.2016- 12.10.2016.

Työpaikkani oli perinteinen vanhustenkoti missä oli myös aivovamman saaneiden oma puoli. Työskentelin aivovamman saaneiden asukkaiden kanssa. Meillä oli aina töissä 5-6 henkilöä samaan aikaan. Tyypillisesti menin itse kahdeksaan töihin ja sitten olin töissä 6-12 tuntia riippuen päivästä. Ruokatunti oli 1-2 kertaa riippuen päivän pituudesta ja söin omat eväät aina. Aamu meni lounaaseen asti aamutoimia tehtäessä sekä suihkussa avustettaessa ja ilta taas iltatoimien tekemisessä. Päivisin oli vähän aikaa jutella asukkaiden kanssa ja avustaa ruokailuissa.

Aluksi asukkaiden ja ohjaajien kanssa oli jotain kieliongelmia, koska en tiennyt kaikkia sanoja mitä he käyttivät, mutta lopussa työskentelin itsenäisesti. Asukkaiden kanssa piti työskennellä kunnioittavasti ja heidän toiveet huomioon ottaen.

Paikka erosi Suomessa siitä, että hygieniaa ei korostettu niin paljon. Kirjasimme paljon käsin paperille ja emme käyttäneet tietokonetta. Tauot oli tärkeä pitää ajallaan jotta päivä meni hyvin. Aikaa oli vähän ja kiirettä oli paljon. Asukkaiden kanssa keskusteluun ei jäänyt juurikaan aikaa.

Aluksi seurasin paljon vierestä mitä töissä tehtiin, mutta lopussa sain olla jo työyhteisön jäsen ja minulla oli omat vastuu alueet. Mielestäni meidät otettiin hyvin vastaan ja hyvin myös opastettiin kaikkeen mitä pitää tehdä. Asukkaat olivat iloisia, kun olin tullut juuri heidän paikkaansa töihin.

Arvostus työtä kohtaan on aikalailla sama, kuin Suomessa. Palkat ovat pieniä ja hoitajat/ohjaajat sanovat olevansa kutsumusammatissa. Työvoimapula on myös alalla joten töitä myös tulevaisuudessa riittää.

Vapaa-aika

Vapaa-ajalla vietin paljon aikaani muiden suomalaisten kanssa tai perheeni kanssa. Kävimme pubeissa, kävin Brightonissa ja Liverpoolissa katsomassa jalkapalloa. Tein myös paljon samoja juttuja mitä Suomessa.

Normaali arki oli aika samaa kun Suomessa. Aamulla töihin, iltapäivällä kotiin, perheen kanssa aikaa ja illalla päivällinen. Iltaruoka syötiin aika myöhään, se oikeastaan erosi Suomen tavasta.

Kohteessa ihmiset olivat ulospäinsuuntautuneita ja käyttivät paljon hellittelynimiä. Ihmiset puhuivat paljon ja olivat ystävällisiä. Ihmiset olivat kuitenkin ulospäin aikalailla samanlaisia kuin suomalaiset. Työpaikalla ohjaajat käyttivät paljon hellittelynimiä asukkaille, muutenkin puhuttiin paljon ystävällisemmin kuin Suomessa ja kaikki otettiin hyvin huomioon.

Isäntäperhe myös oli erittäin ystävällinen ja he halusivat, että minulla on hyvä asua heillä. Tutustuin myös isäntäperheen lapsien kautta heidän kavereihin ja kävimme ulkona heidän kanssaan. Tervehdykset ja muut olivat aika samanlaisia kuin Suomessa. Aamulla toivotettiin hyvät huomenet ja illalla hyvät yöt.

Paikallisiin tapoihin oli helppo tottua, koska ne eivät suuresti eronneet kotimaani tavoista. Iltaruokaa aluksi vähän odotti tavallista enemmän, mutta siihenkin tottui. Ruuan laatu ja epäterveellisyys tietenkin oli vähän ongelma ja siihen ei varmaan olisi tottunut ikinä.

Ongelmatilanteita ei oikeastaan esiintynyt muuta kuin liikkumisissa kaupungista toiseen, mutta perheen isä auttoi minua joka kerta näissä asioissa.

Paikallinen kulttuurista huomasi urheilun merkityksen ja etenkin jalkapallon. Sitä näkyi kaikkialla. Myös Yhdysvaltojen presidentin vaalit oli iso asia paikallisille.

Työpaikalla ja kaupungilla huomasi kuinka paljon maassa on eri kulttuureista ja maista tulevia henkilöitä. Työpaikallamme oli työntekijöitä Romaniasta, Bulgariasta, Portugalista ja Ranskasta.

Rahaa meni vapaa-ajalla noin 1500e. Matkustelin paljon maan sisällä. Kävin Liverpoolissa, Lontoossa ja Brightonissa. Ostelin paljon myös erilaisia muistoja matkalta. Ruokaan meni tuosta noin 400e, koska söimme lounaan ja iltapalan omalla rahalla. Matkat maksoivat noin 150e ja asuminen isäntäperheessä+ matkat lentokentän ja Hastingsin välillä olivat n.1200e.

Kannattaa matkaan varata lämmintä vaatetta ja myös hyvä matkakassa täytyy olla mukana. Britannian sää vaihtelee paljon ja maassa ei ole kaikkein halvinta elää.

Tavoitteeni ja niiden toteutuminen

Aluksi kun keskustelin perheen tai asukkaiden kanssa kieli tuntui vaikealta, mutta kun aikaa meni totuin myös heidän rytmiin ja kävimme välillä pitkiäkin keskusteluja.

Mielestäni en kokenut kulttuurishokkia reissussa, vähän ehkä ruoka ja asunto yllätti, mutta totuin uuteen paikkaan kyllä heti. Olin aikalailla ”maassa maan tavalla” asenteella liikkeellä. Kotiin paluu oli helppo ja mieluisa asia.

Välillä tuntui töissä, että minua pidetään vähän ”turistina”, mutta kun otin itse vastuuta enemmän niin huomasin, että aloin olla osa työysteisöä.

Kokonaisuutena jakso meni hyvin ja etenkin kieli kehittyi hurjasti. Sain paljon ystäviä, muistoja ja tärkeitä oppeja myös tulevaisuuteen. Sain myös toteuttaa vapaa-ajallani unelmia mitä olen aina halunnut kokea.

6 maaliskuuta 2017

Tunnisteet: Erasmus+, Iso-Britannia, kansainvälisyys, Let'sGoFurther, lähihoitaja,