OSAO

FI EN
Tulosta
Etusivu / OSAO / OSAOlaiselle / Kansainvälisyys / Matkaraportteja maailmalta / Suomi100 -juhlatanssiaiset Unkarissa

Suomi100 -juhlatanssiaiset Unkarissa

Suomi100 -juhlatanssiaiset Unkarissa

Amadé-Bajzáh-Pappenheimin linna, Iszkaszentgyörgy, Unkari

OSAOn Kempeleen-Limingan yksikön opiskelijat järjestivät yhteistyössä OSAOn pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Amadé-Bajzáh-Pappenheimin linnan ja Iszkaszentgyörgyin kunnan kanssa juhlat Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi.

Unkarin Iszkaszentgyörgyin kunnassa sijaisevassa linnassa järjestettyjen juhlien valmisteluun ja toteutukseen osallistuivat OSAOn puutarha-, catering- ja turvallisuusalojen opiskelijat. Opiskelijat vastasivat juhlien koristelusta, tarjoiluista ja turvatoimista.

Yhteistyö unkarilaisen linnan kanssa on osa OSAOn kansainvälistä toimintaa. Yhteistyön aikana OSAOn Kempeleen-Limingan yksikkö on osallistunut mm. Ámade-Bajzáth-Pappenheimin linnan ja sitä ympäröivän puutarhan kunnostustöihin.

Elämää barokkilinnassa

Opiskelen kokiksi kolmatta vuotta ja lähdin Unkariin suorittamaan tilaus- ja juhlaruokien näytön. Majoituimme Pappenheimin linnassa, Iszkaszentgyörgyssä ja linnassa järjestettiin Suomi 100 -vuotta tanssiaiset, joihin teimme cocktail paloja ja hoidimme tarjoilun. Liikkuvuusjaksoni oli 4. – 19.9.2017. Kohdemaasta ja työssäoppimispaikasta tiesin hyvin vähän ennen lähtöä ja tietoa keräsin lähinnä vain unkarilaisesta kulttuurista ennen lähtöäni. Lentoliput ja majoituksen järjesti koulu, jotta kaikille olisi samat lennot eikä matkan aikana tapahtunut mitään erityisempiä ongelmia.

Kohdemaassa saimme todella lämpimän vastaanoton ja matka Budapestistä linnalle sujui hyvin. Kiertelimme Budapestin päänähtävyyksiä ja pysähdyimme lounaalle ennen linnalle menoa.

Ruokailimme lounasaikaan kylän kahdessa ravintolassa ja iltaisin söimme eväitä, tilasimme pizzaa tai kävimme Székesfehérvárissa iltaravintolassa syömässä. Majoituspaikallamme oli hyvät suihku- ja pyykinpesu mahdollisuudet. Linnan keittiö oli todella pieni ja meidän piti kysyä lupa sen käyttöön, mutta ruokailun vapaa-ajalla pystyi järjestämään muillakin keinoilla.

Asuinympäristömme oli todella upea. Ikkunasta avartui linnan kaunis puutarha ja aurinkoinen ilma. Asuinympäristömme poikkesi todella paljon koti Suomen maisemista. Linnan toisessa päässä on koulu, joten linnan puutarha vilisi lapsia leikkimässä ja ajoittain turisteja kuvaamassa. Liikennettä oli lähinnä koulun puolelle linnaa, mutta puutarhasta näki Iszkaszentgyörgyn liikenteen. Ihmiset alueella tervehtivät ja olivat iloisia, jotkut pysähtyivät juttelemaan hetkeksi.

Linnan keittiö työssäoppimispaikkana 

Työssäoppimispaikkanani toimi linna, jossa järjestettiin Suomi 100- teemaiset tanssiaiset. Opiskelijoita oli puutarha-, turvallisuus- ja kokkipuolelta. Työpäivämme olivat alkuviikosta lyhyitä säilytystilan puutteen vuoksi, mutta kaksi päivää ennen juhlia ja juhlapäivänä työpäivät olivat todella pitkiä. Myös juhlan jälkeinen siivouspäivä oli pitkä. Työpäivän ohessa kävimme yhdessä syömässä sopivana ajankohtana.

Kieliongelma oli suurimman osan unkarilaisen kanssa. He eivät puhuneet englantia, emmekä me unkaria. Elekielellä pärjäsi kuitenkin pitkälle.

Työssäoppimispaikalla käytökseni odotettiin olevan iloista ja kohteliasta. Kaikkia piti tervehtiä aina, vaikka he kävelivät useasti ohi.

Uuteen työkulttuuriin ja -ympäristöön sopeuduin aika nopeasti. Kaikki asiat piti puutteellisen säilytys- ja työtilan takia suunnitella mahdollisimman järkevästi. Kaikkeen kuitenkin saatiin ratkaisu.

Työssäoppimispaikallani minuun suhtauduttiin neutraalisti. Työmme jälkeä arvostettiin Unkarissa todella paljon ja työtämme kehuttiin juhlapäivänä koko ajan.

Eläminen Unkarissa - edullista ja erilaista

Matkojen kuluista en muista summaa, koska lennot oli meille ostettu koulun kautta valmiiksi. Majoituksemme maksoi 8€ yöltä. Ruoka oli päivittäin noin 3€.
Vinkkini Unkarissa asumiseen: syö ulkona. Ulkona syöminen tulee Unkarissa halvemmaksi, kuin ostaa kaupasta raaka-aineet ja tehdä ruoka itse.
Lounasaikoina ruuan sai noin 1,5€:lla.

Vapaa-aikani vietin ulkona lenkkeillen tai kirjaa lukien. Liian kuumina tai tuulisina päivinä katsoin sisällä Netflixiä tai vietettiin yhdessä aikaa muiden opiskelijoiden kanssa. Meille järjestettiin hienoja kokemuksia toiselle viikolle Unkarissa. Pääsimme shoppailemaan Budapestiin, viinitehtaalle Moriin, näkemään naapuri linnaa, sekä vierailemaan Velencen kokkikouluun. Pääsimme myös kahtena päivänä laittamaan ruokaa kylän pormestarin vanhempien luokse ja opimme paikallista ruokakulttuuria.

Eroavaisuuksia unkarilaisten arkisissa asioissa huomattavana oli se, että heidän päivänsä alkoi aikaisin aamulla ja loppui aikaisin iltapäivällä. Usean perheen miehet kävivät kotona syömässä lounaan työpäivän aikana.

Unkarissa vierailun jälkeen, ymmärrän paljon paremmin muita kulttuureja ja ruokakulttuureja.

Pukeutumiseroja unkarilaisten ja suomalaisten välillä ei huomattavasti ollut. Unkarilaisten vaatekoot olivat kyllä huomattavasti suurempia, entä Suomessa.

Paikallisiin ihmisiin oli todella helppo tutustua. Varsinkin pormestarin perhe oli hyvin iloinen ja avosydäminen meitä kohtaan.

Unkarilaisessa kulttuurissa tervehditään aina, jopa kaikkia kaupassa olevia tullessa sisään ja poistuessa. Suomessa tulee tervehdittyä tuttua ja kassahenkilökuntaa.

Tapojen omaksuminen oli minulle helppoa. Kun ympäristö on totutusta poikkeava, täytyy omaa käytöstä muuttaa.

Paikallinen ruokakulttuuri ei ollut omasta mielestäni kovin terveellinen. Lähes kaikki uppopaistettiin ja vihanneksia näkyi vain keitoissa. Ruoka oli kuitenkin yleisesti ottaen hyvää.

Unkarilaista televisiota, sosiaalista mediaa tai lehtiä ei tullut seurattua matkan aikana.

Monikulttuurisuus ei juuri näkynyt arjessa. Ainoastaan me suomalaiset erotuimme joukosta huomattavan hyvin.

Vieraan kielen käyttö tuntui helpolta ja luontevalta aina, kun joku osasi jollain tapaa vastata takaisin. Paikallisten englanninkielen taito oli todella heikko. Myös Budapestissä oli paikka paikoin hankala kommunikoida asiakaspalvelijoiden kanssa englanniksi.

Mielestäni en kokenut kulttuurishokkia. Totuin tilanteeseen ja tapoihin hyvin nopeasti ja osasin käsitellä kaikki ulkoiset tekijät paitsi hämähäkit pesuhuoneessa mielestäni hyvin.

Mielestäni kaikkia meitä kohdeltiin ”ulkomaalaisina”. Erotuimme joukosta todella selvästi, mutta sei näkynyt ihmisten käytöksessä loukkaavana, vaan enemmänkin mielenkiintona uusista ihmisistä ja kulttuureista.

Liikkuvuusjakso sujui mielestäni hyvin ja matkalla opin paljon uusia asioita mm. järjestelmällisyyttä ja joustavuutta. Elekielellä kommunikointitaitoni vahvistui myös todella paljon.

Liikkuvuusjakso lisäsi ammatillista itseluottamustani ja kielitaitoani.

Liikkuvuusjakso antoi minulle huikean, jokseenkin rankan kokemuksen, uusia ystäviä sekä halun reissata lyhyempiä pätkiä jatkossakin!

15 joulukuuta 2017

Tunnisteet: 2016hanke, Erasmus+, hotraca, kansainvälisyys, kokki, unkari,