Taivalvaaran K53-hyppyrimäki houkutteli Jouko Karjalaisen 70-luvulla Taivalkoskelle. Helsingissä asuva laivalevyasentaja mietti, missä pääsisi hyppäämään, ja lähtö takaisin Koillismaalle ja opiskelijaksi Taivalkosken metsäkonekouluun tuntui hyvältä ajatukselta.
”Taivalkoskella siirryin muutaman vuoden jälkeen valmentamaan ja huoltajaksi. Olin mukana, kun Taivalkoskella panostettiin mäkihypyn ja yhdistetyn harrastustoiminnan uudelleenaloittamiseen 80-luvulla. Siitä muutaman vuoden kuluttua Taivalkosken Kuohu menestyi hyvin valtakunnallisissa Hopeasomman loppukilpailuissa”, Karjalainen kertoo.
Ennen eläköitymistään OSAO Taivalkosken yksikönjohtajan tehtävästä kesällä 2020 Karjalainen on ehtinyt kokea ja kokeilla hyppyrimäkien lisäksi monenlaista, muun muassa opiskella seitsemällä eri paikkakunnalla. Opettaminen tuli mukaan kuin vahingossa, kun mäkihyppy piti Taivalkoskella. Karjalainen siirtyi myöhemmin opettajasta osastonjohtajaksi ja organisaatiomuutosten myötä koulutuspäälliköksi.
”Ehdin olla vuoden myös silloisen metsäoppilaitoksen johtajana, kunnes palasin osastonjohtajaksi. Vuonna 2016 silloinen OSAO Taivalkosken yksikönjohtaja Teija Tolonen siirtyi Ouluun Kontinkankaalle, ja aloin hoitaa näitä tehtäviä.”
Opetuksen on kehityttävä työelämän mukana
Karjalainen on tehnyt metsäalan töitä kansalaiskoulusta asti, ja työ on kuljettanut vuosien aikana esimerkiksi Saksaan. Suomessa metsäalan voi hänen mielestään hienosti, vaikkeivat maailmalta kaikuneet uutiset ole aina olleet mairittelevia.
”Suomessa on aina hoidettu metsiä hyvin: kun puuta kaadetaan, uusia kasvatetaan tilalle. Nyt on kehitelty paljon uusia tuotteita, ja puun jatkojalostuskapasiteetti monipuolistuu. Se takaa metsäalan hyvän tulevaisuuden.”
Alan koulutus on Karjalaisen mukaan valtakunnallisesti tasapainossa, ja nykyinen volyymi riittää vastaamaan työvoimatarpeeseen.
”Metsäalan toimijoille täytyy antaa iso kiitos siitä, että ovat lähteneet alan imagonnostatuskampanjaan metsäpäivien ja kouluvierailujen muodossa. He ovat huomanneet, että esillä on oltava ja houkuteltava ikäluokkia alalle, jotta alan vetovoimaisuus säilyy”, hän toteaa.
Tulevaisuudessa metsäala kehittyy Karjalaisen mukaan tietotekniikan avustaessa työtä entistä enemmän. Työvoimaa tarvitaan silti jatkossakin.
”Ala vaatii paikallisia toimijoita kannolta tehtaalle. Tulevaisuudessa kuljettaja saa yhä enemmän koneelta ohjeistusta siitä, mitä puusta kannattaa tehdä: mikä menee lääketeollisuuteen, mikä vaateteollisuuteen, mikä selluksi. Näin helpotetaan päätöksentekoa työssä.”
Muutosten vuoksi oppilaitostenkin on pysyttävä ajassa ja pidettävä myös konekalusto työelämää vastaavana. Kalliiden työkoneiden ajanmukaisina pitäminen on Karjalaisen mukaan haaste nyt ja tulevaisuudessa.
”Olemme Koillismaan keskellä, ja meillä on hyvät edellytykset toimia. Taivalkoskella pitää edelleen olla valppaana työelämän ja yhteiskunnan muutoksissa. Ei saa tuudittautua siihen, että joskus on oltu hyviä”, hän muistuttaa.
Opetuksia pitkältä uralta
Karjalaisen viimeinen kevät ennen eläkettä on kulunut koronaviruksen vuoksi erityisissä merkeissä, kun Taivalkoskellakin on siirrytty suurilta osin etäopetukseen. Esimerkiksi ajo-opetus ja näytöt on kuitenkin pidetty käynnissä, vaikka yksikön ovet ovat pysyneet lukossa.
Karjalainen ei osaa nimetä yhtä mieleenpainuvinta muistoa OSAOsta, mutta kertoo oppineensa uransa aikana paljon.
”Kun opetusmaailma muuttuu, ei auta jäädä paikoilleen makaamaan tai vastustamaan muutosta. On elettävä ajassa.”
Eläkkeelle jäädessään Jouko aikoo hidastaa vauhtia, vaikka mäkihyppytoimintaan häntä vielä yritetäänkin houkutella mukaan. Ensimmäisten puiden kaatamisesta tulee kuluneeksi jo 48 vuotta, ja Karjalainen tuntee antaneensa oman työpanoksensa yhteiskunnalle niin metsissä kuin koulumaailmassakin. Mikään ei tässä vaiheessa kaduta.
”Vuosituhannen vaihteessa opiskelin Kemi-Tornio ammattikorkeakoulun kone- ja tuotantotekniikan linjalla, mutta opinnäytetyö jäi tekemättä. Sekään ei kyllä harmita tällä hetkellä yhtään!” Karjalainen nauraa.
Osaamista on pitänyt vuosien varrella kartuttaa jatkuvasti. Nuorille hänellä on yksi ohje: peruskoulun numerot eivät määrittele koko loppuelämää, sillä itseään voi aina kehittää, kun vain motivaatiota löytyy. Seuraajalleen hän jakaa oppimansa neuvon:
”Jos iltapäivällä on ongelma, älä jaa sitä työyhteisölle. Samoin älä anna viikonloppua vasten tehtäviä, ellet anna myös määräystä siitä, milloin tehtävä hoidetaan. Pahimmillaan työntekijät miettivät töitä koko illan tai viikonlopun kotona, eivätkä palaudu vapaalla. Itse voi tehdä vaikka huonon päätöksen, jolla mennään viikonlopun yli. Näin se ei jää vaivaamaan. Jos ratkaisu tuntuu maanantainakin huonolta, muuta sitä. Päätöksenteko ei saa olla yhtä lopullista kuin puiden kaato.”
Kuka?
Jouko Karjalainen
- syntynyt 16. marraskuuta vuonna 1956
- asuu Taivalkoskella
- OSAO Taivalkosken yksikönjohtajana 2016–2020
- harrastaa metsästystä, kalastusta, marjastusta ja rakentamista
- hypännyt mäkeä ja ollut lähes koko ikänsä mukana mäkihyppytoiminnassa
Jouko Karjalaisen jäädessä eläkkeelle OSAOn Taivalkosken yksikön uudeksi yksikönjohtajaksi ajalle 1.8.2020–31.7.2021 on valittu insinööri YAMK Esa Lahtela.
