
Pienet pukimet ovat suuria tekoja
OSAOn opiskelijat valmistivat vaatteita keskosille
Elementti näyttää Voice Intuitiven kuuntelunapin ja translate-valikon
OSAOn tekstiili- ja muotialan opiskelijat lahjoittivat osana opintojaan valmistamansa keskosten trikoovaatteet Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Lahjoitus lämmittää paitsi pieniä potilaita myös heidän perheitään ja sairaalan henkilökuntaa – ja antaa samalla arvokasta kokemusta tuleville ammattilaisille.
OSAOn Haukiputaan yksikössä on saumuri surissut, kun kevään mittaan on ommeltu lukuisia pikkuruisia trikoovaatteita. Tekstiili- ja muotialan ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat suunnitelleet ja valmistaneet vaatteita Oulun yliopistollisen sairaalan OYSin lasten ja vastasyntyneiden teho- ja valvontaosaston keskosille. Vaatteiden kankaatkin on saatu Lapin yliopistolta, jonne ne on lahjoitettu Ottobren myymälästä.
Kestävän kehityksen periaatteet kulkevat tekstiili- ja muotialalla mukana koko opintojen ajan. Siksi OSAOn tekstiili- ja muotialan opettaja Anna Korven mukaan opiskelijoiden työ haluttiin ehdottomasti käyttää hyödyksi.
”On turhaa tehdä mitään vaatetta meidän varastoomme pyörimään. Näin lahjoituksena tuotteet tulevat oikeasti käyttöön.”

Vaate on enemmän kuin kangasta
OYSiin lahjoitetut vaatteet on suunniteltu pienten potilaiden erityistarpeet edellä. Esimerkiksi saumoihin ja avattavuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota.
Pienet keskoset ovat herkkiä liikuttelulle ja käsittelylle, sanoo apulaisosastonhoitaja Anna-Kaija Palomaa OYSista. Tehohoidon alkuvaiheessa potilaalla saattaa olla vaikkapa hengityskonehoitoa. Vauvat käyvät myös paljon ihokontaktissa sekä lääkärin tutkimuksissa, joten pukemista ja riisumista riittää.
”On potilasturvallisuudenkin kannalta tärkeää, että vaatteet saa nopeasti ja helposti päälle ja pois”, Anna-Kaija painottaa.
Sairaalan omia vaatteita on kehitetty pitkään. Ne sopivat hyvin keskosten päälle ja kestävät teollista pesua, mutta kuosi- ja värivalikoima on suppea. Vaatteilla on kuitenkin suuri merkitys psykologisesti.
”Nykyisen lastenmuodin mukaisiin vaatteisiin pukeminen voi tehdä keskosesta vauvamaisemman vanhempien silmissä. Se voi tukea kiintymyssuhteen luomista”, Anna-Kaija kertoo.
Oppiminen tekee hyvää
Lahjoitusprojekti tarjosi opiskelijoille arvokasta käytännön kokemusta trikoovaatteiden valmistamisesta sekä esimerkiksi erilaisten saumarakenteiden testaamisesta.
”Osaamistavoitteena oli oppia käyttämään trikootuotteille soveltuvia laitteita eli saumureita ja tasosaumureita sekä niiden erilaisia tikkejä ja säätöjä. Myös kankaiden leikkuuseen saatiin hyvää harjoitusta: harjoiteltiin laakaleikkuuta eli opittiin myös sarjatyötyöskentelyä”, opettaja Anna Korpi kertaa.
Opiskelijat suhtautuivat suopeasti projektiin, jossa sai suunnitella ja toteuttaa merkityksellisiä tuotteita. Ja ovathan pienet vaatteet söpöjä ja valmistuvatkin nopeasti!
”Itsekin olen ollut aika innoissani siitä, että päästään tekemään tällaisia lahjoitusjuttuja”, Anna sanoo.
Uudet vaatteet tuovat iloa myös hoitajien työhön, kertoo OYSin osastonhoitaja Maija Loukusa.
”Se voi olla työvuoron paras hetki, kun pääsee valitsemaan vauvalle ihanat vaatteet ja lakanat”, hän huomauttaa.
Maija jatkaa, että kun OSAOsta otettiin osastolle yhteyttä, hänellä tuli olo, että heidän työnsä ja potilaansa ovat merkityksellisiä.
”Luulen myös keskosten vanhempia lämmittävän, että pieniä potilaita huomioidaan ja heidän viihtyvyyttään halutaan parantaa”, kollega Anna-Kaija täydentää.

Yhteistyö on OSAOn punainen lanka
Asiakastyöt ovat OSAOn tekstiili- ja muotialan opiskelijoille tärkeä osa opintoja. Etenkin mittatilausompelun ja sisustustekstiilien valmistuksen puolella asiakkaiden kanssa toimiminen on tärkeässä roolissa, sanoo Anna Korpi.
”Tämä oli tällainen lempeä sukellus asiakaspalveluun ja käytännön tekemiseen. Opiskelijat oppivat, ettei tuotetta tehdä vain itselle vaan asiakkaan tarpeita ajatellen”, hän sanoo.
Myös Maijan ja Anna-Kaijan mukaan on arvokasta, että opiskelijat pääsevät tekemään yhteistyötä oikean työelämän kanssa, se kun lisää ymmärrystä erityisryhmien tarpeista.

”Keskoset eivät ole ainoa sairaalassa tai kotihoidossa – tai edes normaalisti siviilissä elävä! – ryhmä, joille ei löydy kaupasta sopivia vaatteita”, he muistuttavat.
Annan mielestä erilaisten yhteistöiden jatkaminen ja niiden kehittäminen onkin erinomainen idea. Jatkossa yhteistyötä voisi syventää entisestään ja ottaa asiakaspuolen mukaan jo aiemmin suunnitteluvaiheessa.
Anna-Kaija pohtii, että etenkin erityisryhmälle vaatteita suunniteltaessa asiakkaan tarpeita ja ympäristöjä on hyvä tuntea. Siksi tulevaisuudessa erilaiset tutustumiskäynnit voisivat tuoda vielä lisää konkretiaa oppimiskokemukseen.
Esimerkkejä tulevista yhteistöistä löytyy pelkästään sairaalamaailmasta valtavasti mutta paljon lisää vaikkapa kehitysvammalaitoksista ja muualta. Sote-maailman ulkopuolella muilla aloilla mahdollisuudet vain lisääntyvät, huomauttaa Maija.