Miksi et vain osta vetyrekkaa?  

Vuosi sitten kirjoitin vetyrekan matkasta Ouluun ja siitä, miksi vetyteknologialla on mielestämme tärkeä rooli tulevaisuuden koulutuksessa, oppimisympäristöissä ja logistiikassa. Suunta tuntui alusta asti oikealta. Taustalla on vahva näkemys siitä, että vihreän siirtymän edellyttämä osaaminen ja ratkaisut on rakennettava ajoissa – muuten kehitys jää helposti vain tulevaisuuden lupaukseksi. 

Näillä ajatuksilla käynnistimme vetyrekkahankinnan osana konkreettista TKI-yhteistyötä Oulun yliopiston, Oulun ammattikorkeakoulun ja OSAOn välillä Oulun innovaatioallianssin puitteissa. Tässä yhteistyössä kyse ei ole pelkästään ajoneuvon hankinnasta, vaan yhdessä oppimisesta, osaamisen rakentamisesta ja uuden teknologian juurruttamisesta osaksi alueellista vetyekosysteemiä. 

Kun tie ei ollutkaan suora  

Kun hankinta alkoi edetä käytäntöön, todellisuus osoittautui kuitenkin huomattavasti monimutkaisemmaksi kuin osasimme ennakoida. Reilun puolentoista vuoden aikana käydyt lukuisat keskustelut toimittajien kanssa, taustatyö ja yhteinen pohdinta eri toimijoiden kesken toivat esiin kysymyksiä ja reunaehtoja, joita ei raporteista tai esitteistä löydy. Samalla kertyi arvokasta, käytännönläheistä ymmärrystä – sellaista, joka syntyy vain tekemisen ja vuoropuhelun kautta. 

Seuraavassa avaan tarkemmin, mistä tämä hankinnan monimutkaisuus käytännössä muodostui ja mitä kaikkea olemme matkan varrella oppineet. 

Hankinnan pullonkaulat  

Valmistajien kanssa käydyt keskustelut eivät useimmiten päättyneet yhteen selkeään syyhyn. Useammin vastaan tuli tilanne, jossa useita epävarmuuksia nousi esiin samanaikaisesti – ja juuri tämä teki etenemisestä vaikeaa. 

Käytännössä tämä näkyi monella tavalla. Joissakin tapauksissa ajoneuvon tekninen ratkaisu oli vielä kehitysvaiheessa, eikä toimivuudesta pohjoisissa talviolosuhteissa ollut takeita. Toisinaan huollon tuki ja varaosien saatavuus olivat epäselviä tai nojasivat liikaa yksittäiseen pieneen toimijaan. Myös vastuunjako vikaantumistilanteissa jäi ajoittain avoimeksi, mikä lisäsi epävarmuutta entisestään. 

Keskusteluissa näkyi myös se, että markkina on vielä varhaisessa kehitysvaiheessa. Luvatut toimitusajat olivat pitkiä, hintataso vaihteli voimakkaasti ja vetyrekan lopullinen kokoonpano saattoi täsmentyä vasta myöhemmässä vaiheessa. Kesällä 2024 EU:n raskasta kalustoa koskevan päästöregulaation tulkintamuutokset toivat mukanaan lisää epävarmuutta. Osa tunnetuista rekkavalmistajista painoi jarrua, ja pienemmille toimijoille tilanne merkitsi taloudellisia haasteita – joissain tapauksissa jopa konkursseja. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta markkina alkoi käytännössä jähmettyä loppuvuodesta 2024. 

Yksittäinen haaste olisi ehkä ollut vielä ratkaistavissa, mutta useiden samanaikaisten epävarmuuksien ja toimitusvalmiiden vaihtoehtojen puutteen vuoksi eteneminen on vaatinut kärsivällisyyttä kaikilta osapuolilta. Hankintaprosessin hidas eteneminen ei ole johtunut haluttomuudesta edetä, vaan vastuusta varmistaa vetyrekan toiminnallisuus pohjoisissa olosuhteissa, turvallisuus ja julkisten varojen asianmukainen käyttö.  

Kaikki haluavat edetä – mutta kukaan ei voi yksin 

Yksi hankintaprosessin mielenkiintoisimmista havainnoista on ollut se, että tahtotilaa löytyy kaikilta osapuolilta. Toimittajat haluavat kehittää ja kaupallistaa teknologiaa, hankkijat ja tankkausasemien rakentajat haluavat mahdollistaa pilotointeja, ja oppimisympäristöt kaipaavat tuekseen konkreettisia ratkaisuja. 

Siitä huolimatta syntyy helposti tilanne, jossa eteneminen hidastuu. Toimittaja ei voi sitoutua täysimääräisesti ilman riittävää ja ennakoitavaa markkinaa, eikä hankkija voi sitoutua ilman riittävää varmuutta teknologian toimivuudesta, huollosta ja vastuunjaosta. Samalla markkina ei kehity ilman ensimmäisiä konkreettisia sitoutumisia. Tämä on tyypillinen varhaisen vaiheen markkinan lukkiutuma. 

Juuri tällaisessa tilanteessa korostuvat laajan yhteistyön, vaiheittaisen etenemisen ja kokeilujen merkitys. Täydellistä varmuutta ei ole mahdollista saavuttaa etukäteen, mutta yhteinen oppiminen ja avoin vuoropuhelu voivat vähentää epävarmuutta askel askeleelta – myös meidän hankintaprosessissamme. 

Mitä tästä kaikesta voimme oppia? 

Vetyrekan hankintaprosessi on tehnyt näkyväksi sen, että vihreä siirtymä ei etene suoraviivaisina teknologiapäätöksinä tai yksittäisinä hankintoina. Se etenee epävarmuuden keskellä, oppien ja yhteistyössä, koska teknologia, markkinat, sääntely ja infrastruktuuri eivät kehity samaan tahtiin. Tässä kokonaisuudessa vetyrekka ei ole vain ajoneuvo, vaan osa laajempaa kehittyvää järjestelmää, jossa teknologia, infrastruktuuri, osaaminen ja vastuut kietoutuvat toisiinsa. 

Julkisen sektorin rooli on mahdollistaa kehitystä, mutta samalla tunnistaa ne rajat, joiden sisällä on toimittava. Ehkä kaikkein arvokkainta on se ymmärrys, joka syntyy jo ennen kuin ensimmäinenkään vetyrekka on pihassa – ymmärrys siitä, mitä kaikkea toimiva ratkaisu todellisuudessa edellyttää. 

Katse eteenpäin 

Vaikka vetyrekan hankkiminen Suomeen onkin osoittautunut huomattavasti monivaiheisemmaksi kuin aluksi osasimme ennakoida, olemme nyt saavuttaneet hankinnassa merkittävän virstanpylvään: tarjouspyyntö on auki. Prosessi jatkuu, ja sen lopputulos nähdään tämän vuoden aikana. 

Riippumatta siitä, millaiseksi lopputulos muodostuu, tämä matka on jo tuottanut merkittävää tietoa ja osaamista. Sellaista ymmärrystä, jota tarvitaan, kun vetyteknologiaa halutaan tuoda osaksi arkea, koulutusta ja logistiikkaa – erityisesti pohjoisissa olosuhteissa. 

Vihreä siirtymä etenee askel kerrallaan avoimen vuoropuhelun, oppimisen ja vastuullisten valintojen kautta – ja juuri tällaisista prosesseista rakentuu se pohja, jolle tulevaisuuden kestävä ja toimiva vetylogistiikka lopulta syntyy. 

Kirjoittaja Marjaana Komi toimii OSAOlla VISIOK-hankkeen projektipäällikkönä ja tekee työtä vetytalouden edistämiseksi koulutuksen ja TKI-yhteistyön kautta. 

VISIOK on Euroopan unionin osarahoittama hanke, jota rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan liitto Euroopan aluekehitysrahastosta. Hanke saa rahoitusta myös Oulun kaupungilta.