Miia Asikainen valmistui OSAOsta perustason ensihoitajaksi 29. toukokuuta. Erinomaisesti opinnoistaan suoriutuneen nuoren tulevaisuudessa häämöttää ensin työ Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella ja myöhemmin jatko-opiskelu.
– Palkitsi huomata, miten paljon asioita on oikeasti jäänyt päähän kolmen vuoden aikana – ei ole ihan turhaan tehty hommia! Parasta on, kun oman oppimisen huomaa, juuri valmistunut perustason ensihoitaja Miia Asikainen kiteyttää kolmen vuoden rutistuksensa sosiaali- ja terveysalalla.
Asikainen kertoo, että opinnot avasivat silmiä todella paljon. Koulutuksessa oppii paitsi alasta, myös itsestään.
– Akuuttihoidon jaksolla jännitti ensin vähän mennä leikkaussaliin, mutta sitten kun sinne lopulta pääsi, olinkin ihan innoissani. Siinä juuri huomaa sen, mitä itse kestää – toiset voisivat vaikka pyörtyä ovella. Se vähän yllätti, miten rauhallisesti tilanteeseen suhtauduin.
Miia Asikainen muistelee valmistumisen kynnyksellä lämmöllä etenkin liikuntatunteja ja ryhmänohjaajaansa.
– Hän oli koko ajan tukena, ja tuntee ryhmän kuin omat taskunsa.
Viiden vuoden kuluttua Asikainen voisi nähdä itsensä jälleen opiskelemassa. Häntä kiinnostavat ainakin kätilön, terveydenhoitajan ja hätäkeskuspäivystäjän työt. Oikea ala tuntuu löytyneen.
– Tämä vain tuntuu niin omalta jutulta. Olen jotenkin sellainen luonne, että tarvitsen vaihtelua ja toisinaan pientä actionia: sosiaali- ja terveysalalla sitä on.
Asikainen tähdentää, että ensihoito ei ole kuitenkaan elokuvissa näyttäytyvä extreme-ammatti. Työ sisältää paljon erilaisten ihmisten kohtaamista, joten sosiaaliset taidot ovat todella tärkeitä. Niitäkin täytyy kehittää koko ajan.
– Työssä mennään kuitenkin ihmisten kotiin ja tavallaan heidän omalle reviirilleen. Pitää olla oikea asenne, ja pitää kunnioittaa ihmisen kotia ja potilasta itseään.
Erilaiset ihmiset ja tilanteet ovat rikkaus
Asikainen tietää, ettei oppiminen lopu siihen, kun tutkintotodistuksen saa käteensä. Ensihoito kehittyy hänen mukaansa koko ajan, kun uudet laitteet ja menetelmät parantavat hoidon tasoa. Niinpä työntekijöiden osaamisenkin on päivityttävä jatkuvasti.
– Minusta tuntuu, että tällä alalla oppii muutenkin joka päivä uutta. Ensihoidossa jokainen tilanne opettaa jotakin uutta. Ei voi koskaan tietää, mitä keikalla tulee vastaan.
Asikainen odottaa kesän aikana saavansa työntekoon rutiinia ja johtamistaitoa. Vaikka hän on opintojen aikana innokkaasti etsinyt alasta tietoa, oppii työn vasta aidoissa tilanteissa. Opinnoissa hän olisi kaivannut vielä enemmän tukea potilaan kohtaamiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Työssä kohtaa erilaisia ihmisiä ja monenlaisia tilanteita päivittäin.
– Toki se on myös rikkaus. Työssä näkee niin paljon sellaistakin elämää, jota moni ei osaisi edes kuvitella. Tämä on arvokasta työtä, Asikainen pohtii ensihoitajan työn erilaisia puolia.
Kirkkaimmaksi kruunuksi alalla hän nimeää ihmisten auttamisen. Työssä huomaa, miten pienet teot voivat olla jollekin todella iso apu. Opinnot eivät välttämättä sovi kaikkein herkimmälle, sillä työ saattaa olla välillä henkisesti raskasta. Sosiaalisten taitojen lisäksi ensihoitajan työstä haaveilevan kannattaa punnita omaa motivaatiotaan: se on Asikaisen mukaan tärkeintä hoitotyössä.
