Faozia Mohammed: Kielen oppiminen vaatii ennen kaikkea positiivista asennetta
Elementti näyttää Voice Intuitiven kuuntelunapin ja translate-valikon
”Opettaja kutsui mut hänen työhuoneeseensa ja ajattelin, että mitä pahaa olen tehnyt. Kun hän selitti, että tulen saamaan stipendin, mun sydän hakkasi. Olin niin onnellinen!”
Faozia Mohammedin, 20, suuri työ palkitaan. Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry myöntää vuosittain 500 € arvoisen stipendin maahanmuuttajataustaiselle opiskelijalle, joka on osoittanut esimerkillistä toimintaa ja menestystä opinnoissaan. Faozia on yksi viidestä stipendin saaneista koko Suomessa.
OSAOssa liiketoiminnan perustutkintoa opiskeleva Faozia on sosiaalinen ja aktiivinen nuori. Muutettuaan perheensä kanssa Suomeen vuonna 2023, on hän opiskellut suomea hyvin päämäärätietoisesti. Faozia on asunut ennen Suomeen muuttoaan kolmessa eri maassa: Jemenissä, Saudi-Arabiassa sekä Egyptissä. Uuteen maahan muuttamisesta oli hänellä siis jo kokemusta.
Opinnot alkoivat Suomessa aikuisten perusopetuksesta, jonka jälkeen hän jatkoi tutkintokoulutukseen valmentavaan TUVA-koulutukseen. Faozia haaveilee merkonomiksi valmistuttuaan osaamisensa kehittämisestä jatko-opintojen parissa. Unelmanaan hän pitää menestyksekästä työuraa kirjanpitäjänä sekä omaa yritystä.
Uuden kielen opiskelu ei ole jäänyt ainoastaan oppituntien varaan, sillä Faozia on valinnut käyttää suomen kieltä myös koulun ulkopuolella: ”Jos oikeasti haluaa oppia, ei riitä, että opiskelee vain pari tuntia päivässä koulussa”. Hän kertoo puhuvansa suomea koulupäivän lisäksi myös kotona perheen kanssa ja asioidessaan kaupassa. Vaikka luokkakaverit koulussa jakaisivat yhteisen äidinkielen arabian Faozian kanssa, valitsee hän silti mieluummin käyttää kommunikoidessaan suomea.
Faozian perhe on luonut kotona jo varhain kannustavan ilmapiirin oppimiselle: ”Kun olin pieni lapsi, isäni pyysi minua opettelemaan joka päivä kymmenen uutta sanaa englanniksi. Sitten hän kyseli niitä minulta”.
Vaikka Faozia puhuu erittäin hyvää englantia, on hän silti valinnut käyttää tietoisesti suomea. Hän kuvailee tärkeimmäksi päämäräkseen heti Suomeen muutettuaan paikallisen kielen oppimisen: ”Jos en puhu suomea myös muualla kuin koulussa, en tule ikinä oppimaan uutta kieltä kunnolla. Jos haluan asua, opiskella ja työskennellä Suomessa, mun pitää ensimmäisenä oppia kieli.”
”Jos muut nauraa mun lausumiselle, I don’t care!”
Faozia on hyvin rohkea ja itsevarma kielenoppija. Hän ei pelkää tai jännitä käyttää vierasta kieltä: ”Jos lausun ensimmäistä kertaa jonkun sanan väärin, sanon sen niin monta kertaa uudestaan, kunnes osaan sen. Jos muut nauraa, I don’t care!” Faozia haluaa yhä uudelleen haastaa itseään uuden kielen parissa, ja se taitaakin olla yksi kielenoppimisen avaintekijöistä.
Tärkeämmäksi tekijäksi Faozia itse kuitenkin nostaa esiin positiivisen asenteen: ”En halua kutsua mitään tilannetta hankalaksi. Jos ajattelen, että en jaksa tai halua oppia, en tule oppimaankaan. Elämä on helpompaa, kun ajattelee positiivisesti ja luottaa itseensä!”
Osalle maahanmuuttajataustaisista nuorista kynnys puhua suomea ja mennä omalle epämukavuusalueelle on korkeampi, kertoo Faozia. He puhuvat suomea luokassa, mutta kun opettaja poistuu, he vaihtavat heti puhekielensä omaksi äidinkielekseen. Faozia ei halua toimia näin: ”Pyrin valitsemaan istumapaikkani luokassa niin, etten olisi samaa äidinkieltä puhuvan opiskelijan vieressä. Näin tulee helposti puhuttua liikaa arabiaa, minkä takia suomen harjoittelu jää vähemmälle.”
Faozia kertoo haluavansa auttaa muita uutta kieltä opettelevia nuoria: ”Ainoa asia mihin käytän omaa äidinkieltäni luokassa on se, jos selitän luokkakaverille esimerkiksi jotain suomenkielistä asiaa arabiaksi”.
Saman äidinkielen Faozian kanssa jakavat luokkakaverit usein itse pyytävät apua häneltä. Faozia kysyy ensin luvan opettajaltaan ja kertoo, mistä he tunnilla keskustelevat arabian kielellä. Luvan saatuaan hän auttaa luokkatovereitaan mielellään. Tämä on vain yksi esimerkki Faozian esimerkillisestä ja avuliaasta asenteesta.
”Jos olemme vain hiljaa, emme ymmärrä toisiamme”
Faozia kuvailee kantasuomalaisia toisinaan hiljaisiksi, eikä aina niin sosiaalisiksi. ”Minä haluan aina aloittaa keskusteluja ja oppia uutta muilta ihmisiltä!”, hän kertoo. Faozian mielestä on tärkeää vaihtaa toisten ihmisten kanssa näkökulmia ja uusia ideoita: Näin molemmat osapuolet voivat oppia toisiltaan jotain uutta. ”Jos olemme vain hiljaa, emme ymmärrä toisiamme”.
Sosiaalisuus ja aktiivisuus ovat luonteenpiirteitä, jotka ovat saaneet Faozian kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista. Hän on ollut mukana muun muassa nuorisovaltuustossa ja TUVA-koulutuksensa aikana oppilaskunnan hallituksessa. Tällä hetkellä hän toimii OSAOssa oman luokkansa edustajana opiskelijafoorumissa. Nämä luottamustehtävät ovat sisältäneet mielipiteiden esiin nostamista ja nuorten asioiden edistämistä.
Kiinnostus yhteisiin asioihin on poikinut myös osallisuuksia kansainvälisiin hankkeisiin, kuten Espanjaan kielimatkalle sekä Tornioon Aurora Entrepreneurialis -hankkeeseen: ”Olen oppinut niissä todella paljon. Toimimme erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa. Olen saanut tosi paljon uusia näkökulmia, ideoita ja kansainvälisiä ystäviä. Lisäksi Aurora Entrepreneurialis -hankkeessa opin lisää kestävästä kehityksestä.”
”Sä tuut saamaan sen, mitä haluat!”
AMKEn myöntämä stipendi merkitsee Faozialle palkintoa ahkerasta työskentelystä. Samalla hän uskoo, että voi toimia esimerkkinä muille nuorille: “Älkää pelätkö tehdä virheitä! Kukaan ei opi uutta kieltä päivässä. Tärkeintä on yrittää aina uudelleen eikä koskaan luovuttaa.”
Kun opiskelee ahkerasti ja on rohkea sekä aktiivinen, saa hyviä tuloksia. ”Jos en toimisi ihmisten kanssa ja olisi sosiaalinen, ei pelkkä ahkera kielen opiskelu olisi välttämättä riittänyt tähän stipendiin”, Faozia pohtii. Hän haluaa kannustaa muita nuoria olemaan myös sosiaalisesti rohkeita: ”Sosiaalinen puoli on tosi tärkeä ahkeruuden rinnalla.”
Faozia ei itse tiennyt stipendimahdollisuudesta ennen, kuin hänen opettajansa kertoi sen saamisesta hänelle. Stipendi ei täten toiminut ulkoisena motivaattorina, vaan puhtaana palkintona sisältä lähteneestä ahkeruudesta ja sosiaalisuudesta. Tunnollisesta opiskelusta Faozia on palkittu myös jo aikaisemmin: ”Tämä oli mun toinen stipendi. Sain ensimmäisen, kun valmistuin peruskoulusta”. Faozia kertoo, että aikoo stipendirahoilla palkita itsensä kaikesta tehdystä työstä. Hän aikoo käyttää rahaa asioihin, joista on haaveillut pitkään.
Faozia haluaa kiittää kaikkia opettajiaan opintopolkunsa varrella. Etenkin OSAOn opettajat saavat suurkiitoksen: ”En ole normaali opiskelija. Kun muut lähtevät luokasta, mä jään vielä kyselemään opettajalta tuntiin liittyvistä asioista. OSAOn opettajat ovat niin ystävällisiä ja selittävät aina kiltisti, jos en ymmärrä jotain. Opettajat ovat todellakin paras asia OSAOssa!” Lisäksi Faozia haluaa kiittää perhettään kaikesta tuesta, jota he ovat antaneet.
